On jotenkin levoton mieli. Monestakin syystä. Pitkän
projektin palaute annetaan tänään. Kuinkahan Elnan käy? Yhden loppu ei heti
suoraan tarkoita uuden alkua, joten tulevaisuus on töiden osalta avoinna.
Mielessä pyörii uusia projekteja, mutta rohkeus tarttua niihin on kulman takana
piilossa. Pyrkiäkö tutuksi totuttuun, vai rohkenisiko tavoitella jotain
epävarmempaa, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa?
Levottomuutta aiheuttaa myös uudelleen syttynyt
remonttikipinä. Syksyn kiire helpottaa pian ja sitä on pakko alkaa täyttää
remontilla. Takkahuone on odotellut keskeneräisenä toukokuusta asti ja nyt
saturaatiopiste on tullut täyteen. Viikonloppuna aiotaan kaapata kittilastat
käteen ja suhaista saumat sileiksi. Jos vaikka ennen joulua olisi vielä yksi
huone lisää valmiina...
Joulun odotus ei ole aiheuttanut Elnassa levottomuutta
sitten lapsuuden. Viime viikkoina joulu on kuitenkin pyörinyt mielessä
luvattoman paljon. Jotenkin sen odotus on saanut jopa vähän levottomaksi.
Hassua! Vanha eukko ja vatsassa kipristelee kun joulua ajattelee. Levottomuus
johtuu halusta toteuttaa itse jos jonkinmoisia joulujuttuja. Askarteluja,
käsitöitä, lahjojen paketoimista, leipomista, ruokien valmistusta ja vaan ihan
tunnelmointia kynttilän valossa joululauluja hyräillen. Takaraivossa on
kuitenkin sellainen hätäjarru, joka käskee hidastamaan intoilua ainakin
marraskuun loppuun asti. On tunne, että joulun taika jotenkin laimenee, jos
intoilun aloittaa liian aikaisin.
Mitä mieltä te olette?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti