Tähän päivään asti on ukkoskuurot kiertäneet visusti Kinnarkummun. Elna on kastellut ahkerasti kasvulaatikoita ja kasvihuonetta, mutta perunapelto on seissyt kuivana huutaen vettä. Vaan eipäs enää. Iltapäivän ukkoskuuro kasteli perunat ja muutkin ja hetken näytti kuin sataisi lunta.
Peltikatto on siitä ihana, että sateella se luo ihan omanlaista tunnelmaa. Vaikka talo on kaksikerroksinen, kuuluu ropina selvästi alakertaan asti. Varsinkin iltaisin ja öisin sateen ääni on musiikkia korville. Nyt kun siitä voi nauttia, toisin kuin kaksi vuotta sitten. Silloin jokainen sade aiheutti stressireaktion, paniikin ja vuotokohtien epätoivoisen tilkkimisen. Tämä vaihe on jo ehtinyt melkein unohtua. Jaksamista kaikille tänä kesänä kattoremontin kanssa painiville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti