Sunnuntaina alkanut maalausurakka etenee edelleen vasta etukuistin kohdalla, mut silti hartiat on jo jumissa. Vaan eipä se silti maalausintoa juuri vähennä, sillä lopputulos on sen verran silmiä hivelevä. Jännää, miten sitä onkin jo tottunut tuohon epämääräiseen ja varsin kirjavaan ulkonäköön. Vasta kun maalaa uutta väriä pintaan, huomaa miten nuhjuinen talo ihan oikeasti on. Vieläkin vaan puuttuu se lopullinen värivalinta. Siksi onkin helppo aloittaa puhtaan valkoisella kaide- ja ikkunanpielimaalilla, kun oikea vaaleaakin vaaleampi harmaan sävy on vielä löytämättä. Jospa huominen maalikauppareissu ratkaisisi ongelman...
Meillä on muuten yksi tuleva maajussin alku kasvamassa Ukin jalanjäljissä. Ja sen verran fanaattinen, että yrityksen logoa pitäisi kantaa paidassa yötä päivää. Meinaa kiukku iskeä, jollei ole äippä muistanut paitoja ajoissa pyykätä.
Terveisiä Kinnarkumpuun, myös meillä laitettiin sudit tanaan! Saattaa olla, että ostettiin vahingossa oikea väri - mikä tuuri! Mutta ennenkuin alan enempää tuulettaa, täytyy vetää toinen kierros päälle ja pidättää hengitystä. :-)
VastaaPoistaTsemppiä urakkaan! Kummitäti
Onnekkaat! Meillä ei ole samanlaista tuuria tässä matkassa. No mutta, kun saatte omanne sudittua, niin ehditte vielä talkoilemaan tännekin. Me varmaan etsitään sävyä vielä silloinkin... ;)
VastaaPoista