Tällaisena aurinkoisena päivänä mieli täyttyy kaikista kirkkaista väreistä, joita luonto parhaimmillaan tarjoaa. Vielä vaan luonto on valitettavasti talviunilla, vaikkakin heräilemässä - onneksi! On siis onni, että talossa on kaksi pikkutirriäistä, joiden huone ja leluarsenaali tarjoilee äidin mielelle ruokaa luonnon heräilemistä odotellessa. Vaikka Kinnarkummun sisustus tulee lopulta olemaan pitkälti valkomustaa, haluaa Elna ehdottomasti värien tuomaa energiaa ja raikkautta pieninä ripauksina. Silmissä siintää visio jos toinenkin ja lähes jokaiselle huoneelle on Elnan päässä jo valmis sisustussuunnitelma. Saa sitten nähdä, kuinka moni niistä toteutuu sellaisenaan, vai ehtivätkö ne muuttua monta kertaa ennen kuin yläkerran viimeinenkin huone on valmis (joskus vuonna 2030...).
Mies pohdiskeli männäpäivänä mielipiteidensä muuttumista remppaprojektin myötä. Ja samoilla linjoilla on Elnakin, nimittäin ennen kuulosti ikusuudelta, kun joku remppasi vanhaa taloa jotain kuusi vuotta. Nyt on Kinnarkummussa menty pikapuolin kaks vuotta, eikä loppua (tai edes puoliväliä) vielä hetkeen tulla näkemään. Elna ihmetteli ennen, miten remontista voi tulla elämäntapa, miten sen keskellä voi joku elää vuosikaupalla. Tähän mennessä tehdyn tutkimuksen tuloksena voisi sanoa, että elämäntapa siitä tulee Kinnarkummun kaltaisissa projekteissa väistämättä, kun tekemistä riittää. Ja se, että joku hullu vielä asuu samassa talossa kaikki ne vuodet! No, sekin on todistettu mahdolliseksi, muttei kyllä välttämättä suositeltavaksi tavaksi. Vaikka ihan hyvinhän tässä on kuitenkin keskimäärin pärjätty, sillä silloin kun Elnaa kiristää ja masentaa, on Mies ahkera ja positiivinen. Ja toisinaan sitten taas toisinpäin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti