Kinnarkummun kellari sai ensimmäiset kuluvan kauden marjaherkut säilöttäväkseen. Elna leikki kunnon emäntää ja kiehutteli mansikkamehut ja -hillot yhden lomapäivän ratoksi. Säilöntäkärpänen on taas valloillaan ja nyt sormet syyhyävätkin jo mustikkametsälle ja viinimarjapensaiden kimppuun.
Jokin aika sitten kirpparilta löytynyt kannin on saanut maalia pintaan ja löysi paikkansa purnukoiden kiikutusvälineenä keittiön ja kellarin välille. Vielä kun ehtisi sutaista itse kellariinkin vähän vaaleutta pintaan, sillä nykyisellään se on aika lailla synkkä ja kalsea. Maan alla vietettävän ajan vähyydestä johtuen sen ehostus ei ole ihan siellä to do -listan kärkipäässä ja luultavasti vielä kesän jos toisenkin marjasato varastoidaan hämyiseen kellarikoloon.
Ei kuulosta enää ihan leikkimiseltä, kun oikeaa hilloa ja mehua on saatu oikein purkkeihin asti, ihan vesi kirahtaa kielelle pelkästään kuvia katsellessa.Blogisi luin ihan alusta loppuun heti kesäkuun lopussa , mutta nyt vasta sain kommentin aikaiseksi. Kovasti teillä on siellä ollut työsarkaa ja upealta näyttää. Mukavaa loman jatkoa teille kaikille.
VastaaPoistaKiitos Tuula!
VastaaPoistaTyösarkaa on ollut ja on edelleenkin. Välillä homma sujuu paremmin ja välillä tuntuu ettei mikään edisty. Mut sellaista se kai pitkässä projektissa onkin.
Toivottavasti teillä on ollut rentouttava loma! Täällä ollaan jo innoissaan tulossa, mutta vielä hetki lomaillaan.