Luppoaikaa

Elna hankki jokin aika sitten tekemistä ylimääräiselle luppoajalle. Tällä viikolla aikaa oli yhden wc:n lattian verran. Homma sujui ongelmitta ja oli jopa ihan mukavaakin. Pieni varoituksen sana on kuitenkin lausuttava: Mikään oman tehokkuuden mittari ei tämä homma ole. Lopputulokseksi kun ei nimittäin jää yhtään mitään näkyvää.

Keittiön ikkunasta

Läppäri on jostain syystä siirtynyt viikon aikana keittiöön. Tähän netissä roikkumiseen on siirron myötä tullut uusi ulottuvuus, jota ei tule normaalisti iltaisin harrastettua - nimittäin luonnon ihmettely. Tuuli, sade, aurinko. Tyyni heinäpelto, lepattavat vaahteranlehdet. Orava, linnut, ketunpoikanen ja jopa nuori ilves. Ikkunasta tuijottaminen on melkein hypnoottista ja erittäin koukuttavaa. On jännää miettiä, mitäköhän aiemmat sukupolvet ovat nähneet ja miettineet samaa maisemaa katsellessaan. Miltä luonto on silloin näyttänyt, kuinka pieniä puut ovat olleet tai onko niitä silloin vielä ollutkaan...

Tässä vanhassa keittiössä istuskellessa mieli vaeltaa uuden keittiön haavekuviin. Lisää ikkunoita ja lisää ihmettelymahdollisuuksia, ei vain istuskeluun vaan myös puuhasteluun. Toivon mukaan tehdyt suunnitelmat toimivat ja keittiöstä tulee kodin keskipiste, kohtaamispaikka koko herrasväelle ja kaikille Kinnarkumpuun eksyville.

Kirpparikierroksen anti oli tällä kertaa melko laiha, mutta tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut paikalta poistua. Puinen kori kaipaa vain hieman väriä pintaan ja jopas sille löytyisikin jo useammanlaista käyttötarkoitusta. Pikkumiehen työkalupakiksi kelpaisi kuulemma ilman maalaamistakin, mutta tästä löydöstä ei Elna luovu.

Radiohiljaisuus on päättynyt

Onpa ollut vipinää viime ajat. Parasta siinä on ollut useamman rakkaan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa!

Kinnarkummussa elo jatkuu ennallaan. Jotain edistystäkin on tapahtunut, mutta Elnan mielestä ei riittävästi. Vaivaa levottomuus ja turhautuminen. Nyt pitäisi saada taas jotain valmiiksi asti, tai epätoivo iskee pahemman kerran... Remontin keskellä asuminen ottaa juuri nyt pahasti aivoon. Onneksi parin viikon päästä alkaa Miehelläkin loma. Perinteistä poiketen tarkoittaa loma tällä kertaa ihan oikeasti lomaa, eikä sitä aiota todellakaan kuluttaa (kokonaan) kotikolon kunnostamiseen!

Etukuisti valettiin keskiviikkona. Pilarikengät töröttävät vielä yksinään uutta katosta odottamassa, mutta Elnan haaveissa siintää jo lämpimän kesäillan tuokio kuistilla keinutuolissa kiikkuen, hyvä romaani ja viinilasillinen.

Vaahtera

Uuden kuistin rakentaminen saatiin käyntiin tänään. Vanhan portaan takia kuistista joudutaan tekemään isompi kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Eiköhän sillekin tanssilattialle jotain käyttöä keksi. Haaveena on ainakin sijoittaa kuistille vanha penkki ja keinutuoli. Siinä voi Elna sitten istuskella vielä vanhana mummonakin ja ihmetellä maailman menoa.

Talon eteläpäädyssä on komean kokoinen vaahtera. Elnan isoäiti on 60-luvun laajennusprojektissa puolustanut puuta niin tomerasti, ettei miesväki uskaltanut kaataa sitä. Sen sijaan suunnittelijan piirtämiä rakennuksen mittoja lyhennettiin metrillä. Vahvatahtoista sukuako?!

Käytännöllisyydestä viis

 

Tältä näyttää eilen saapuneet kodinhoitohuone-kylppäri-saunaosaston laatat. Koko tila tulee siis samoilla laatalla. Ensi viikolla pitäisi saapua myös kalusteet. Valitettavasti monitoimimiehellä pukkaa keikkaa myös muualla, joten laatoitusaikataulusta ei ole vielä tietoa. Vaatimaton toive olisi, josko ennen syksyn kurakelejä saisi kura-altaan käyttöön...

Herrasväki harkitsi pitkään ja hartaasti tätäkin laattavalintaa. Niin vain kävi, että ensimmäinen idea veti pisimmän (ja oikeastaan ainoan) korren. Nyt sitten jännätään, miten hankala puhtaanapidettävä materiaali tuo musta lattialaatta on. Kertomuksia on kuultu, mutta niistä ottaa onkeensa kai vain fiksut rakentajat. Kinnarkummun herrasväki valitsee itsepintaisesti omissa silmissä hyvältä näyttäviä laattoja - käytännöllisyydestä viis. Onneksi mielipide ja päätös oli jälleen pariskunnan yhteinen, joten omaa tyhmyyttään saa sitten kumpikin sadatella kun shampoojälkiä suihkun lattialta pois hankaa.

Mutta vielä uskotaan itseemme ja oikeaksi osoittautuvaan valintaan! ;) Joka tapauksessa kyseisellä valinnalla kunnioitetaan talon vanhaa tyyliä, sillä samainen tila oli päällystetty aiemminkin täysin vastaavilla materiaaleilla. Vain kuuskulman väri vaihtui tiilenpunaisesta mustaan.

Vallihauta

Hetken mielijohteesta päätti Elna pyörähtää kirpparilla ja se kannatti. Tulevaan keittiöön (joka on siis edelleen vasta suunnitteluasteella) löytyi paikallista rekvisiittaa. Hetken pyörittelyn jälkeen hintakaan ei tuntunut enää niin pahalta ja kotimatkalla se oli jo täysin unohtunut.

Valoa tunnelin päässä! Monitoimikirvesmies ilmoitti tulevansa perjantaina etukuistin valumuottia rakentamaan. Josko sitten saadaan vallihautakaivausta pienennettyä ja pihaoleilun stressitasoa laskettua. Kaivaus on sopivasti keskellä kulkuväylää ja taaperon heiluvat ja vaappuvat ankanaskeleet suuntaavat liian usein monttua kohti. Ja juuttuihan tuo vanhempi Rusina eräänä päivänä kuopan pohjalle polviaan myöten mutaankin...

Elna ihailee Anna W:n kaunista kotia ja puutarhaa, joihin voi tutustua osoitteessa aamuomenatarhassa.blogspot.fi . Käykää tekin kurkkaamassa ja osallistukaa samalla arvontaan!

Kasveille kyytiä

 Koiranomistajan arkeen kuuluu säännöllinen lenkkeily, säässä kuin säässä. Vaikkei tuo lonkkavaivainen karhuherra varsinaisesti mitään kunnon lenkkejä pystykään kipittämään, niin pieniä piipahduksia silti löntystellään. Tänään pyörähdettiin saunamökillä toteamassa, että hyttysiä on edelleen aivan liikaa. Josko silti viikonloppuna saataisiin saunakausi kunnolla käyntiin.

 Rusinan talvesta asti pyytämä hiekkalaatikko saatiin vihdoin oikealle sijainnille ja hiekat sisään. Jo alkoivat ämpärit ja kaivurit viuhua koko kevään edestä. Pikkuihmisten kakkuillessa sai Elna taas muutaman puskan siirrettyä loppusijoituspaikkaansa. Ei ole tainnut tulla mainituksi, että Kinnarkummun entinen emäntä oli varsinainen viherpeukalo ja piha on sen jäljiltä pullollaan erilaisia kasveja. Elnalla on siis mahtava mahdollisuus muokata pihasta omannäköisensä tuhlaamatta omaisuuksia paikalliseen puutarhamyymälään.

Lastenhuoneen mattotekele on odotellut jo jonkin aikaa lisäkudetta. Tänään piti puodista lähteä edelleen tyhjin käsin, mutta mitäpä tuosta. Kyseisessä lankaliikkeessä on niin paljon inspiroivia materiaaleja, että on hauskaa päästä hypistelemään niitä taas torstaina. Nyt mienaa vaan käsityöintoilu karata käsistä. Niin monta ideaa on mielessä ja päivittäin syntyy uusia. Esittelen ideoita sitten, jos niistä jotain valmista saan aikaiseksi.

Nämä kuvat ovat pikkusiskoni napsimia.