Sattuu ja tapahtuu

Yhdeksän kuukauden remontoinnin aikana ollaan selvitty melko vähäisin tappioin. Urakoitsijoista ainoastaan yksi on osoittautunut huonoksi valinnaksi ja materiaalivahingot rajoittuvat tähän  mennessä yhteen oveen. Suurimmat takaiskut on kokenut Mies, joka joutui perjantaina jo toistamiseen lääkärin pakeille suoraan sorvin äärestä. Viikonlopun suunnitelmat jouduttiin laittamaan uusiksi ja vielä tänäänkin on potilas kovin kivulias. Anopin avun turvin sai Elna onneksi maalaushommia eteenpäin ja nyt on lastenhuoneen seinät sudittu.

Kovasti mietin telaa heilutellessani, että olisiko lastenhuoneeseen pitänyt valita jotain muutakin väriä valkoisen rinnalle. Elnalla ei ollut vielä selvää ajatusta huoneen lopullisesta sisustustyylistä ja siksi värin valinta oli mahdotonta. Nyt huone hohtaa kokonaan valkoista, mutta voihan sitä muuttaa kyllästyksen iskiessä.

Kinnarkummun läheisyydessä on jokunen vuosi sitten jäänyt asumattomaksi vanha talo. Elnan mielestä on kiinnostavaa kurkistaa menneisyyteen tutkimalla vanhoja paikkoja. On kovin sääli, että moni kaunis talo jää tyhjilleen ja rapistuu yksinään.

Uutta oppimassa

Tällä viikolla on Elnan jokainen aamu alkanut vierailulla paikallisessa rakennustarvikeliikkeessä ja useampana päivänä visiittejä on ollut useampikin. Joku voisi jo luulla Elnan työskentelevän siellä, kun sama auto seisoo pihassa päivittäin. Tarvikeostoksilla on oikeastaan kivaa. Käskyn käydessä kipitän ostoslista kourassa lähimmän myyjän luo jännittäen, mitäköhän olen milloinkin ostamassa. Mutta on sanottava, että viimeisen vuoden aikana on Elnan rakennus- ja remontointitietämys lisääntynyt huimasti. Ja juuri siksi ostosten hoiteleminen onkin hauskaa, kun oppii uutta ja pysyy siten vähän edes kärryillä remontin toteutuksen suunnittelussa.

Ja on tässä opittu lisää käytännön tekemistäkin. Moni työkalu on ollut tähän asti melko etäinen tuttavuus Elnalle ja yleensä niitä ovat saaneet käyttää kokeneemmat. Mutta niin vaan pysyy nykyisin kädessä naulapyssy, akkuporakone, sirkeli ja moni muukin. Ja voi vitsi miten hauskaa itse tekeminen onkaan! Parasta huvia tällä hetkellä!

Loma

Viikonloppu meni ja ykskaks huomaan eläväni jo keskiviikkoa. Jatkuvasti on sata asiaa tekemättä. Vapaa-aika on käsitteenä vieras... Tätä se sitten on, kaksi pikkuterroristia + karvakuono, työt, opiskelut ja remppa. Itse on osamme valittu, mut silti välillä ahdistaa! 

Onneks on loma. Lomalla on aikaa. Aikaa levyttää, hioa, tasoittaa, hioa, tasoittaa, hioa, maalata, maalata ja maalata. Positiivista on, että jotain tulee ehkä valmiiksikin. Nurja puoli on, ettei olo ole hivenenkään levännyt, päinvastoin.

Mutta on Kinnarkummussa edistytty. Eteinen ja wc on kohta pinnoiltaan valmiit. Löysimme eilen aikaa myös yläkerran huoneen levytykselle. Loppuviikon aikana on tarkoitus vielä maalata eteishallin ja lastenhuoneen seinät. Sitten puuttuukin enää lattioiden hionta ja maalaus, listat ja sähköt, joten ei tässä hirveesti ole aihetta ahdistua. Nyt vaan ollaan siinä ärsyttävässä "melkein"-vaiheessa, eikä Elna malttaisi odottaa enää ollenkaan!

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun

Elnan isoisovanhemmat hankkivat maatilan reilut sata vuotta sitten. Siitä asti on suku asustanut tilalla ja Rusinakaksikko edustaa nyt viidettä polvea samalla mäellä. Kun me Miehen kanssa vajaa vuosi sitten asetuimme asustamaan tilan päärakennukseen, erotettiin meille sopiva tontti maatilan maista. Uudelle kiinteistölle oli keksittävä sopiva nimi, joka kuvaisi paikkaa ja jatkaisi samalla päätilan nimeä. Niinpä syntyi Kinnarkumpu. Yhtä mukava paikka kuin Huvikumpu, mutta Kinnar-etuliite tilan kantanimestä. Ja onhan meillä (ainakin) parhaillaan kaikki aika vinksin vonksin...

Taas on alkanut kolina yläkerrassa. Siis rakennuskolina. Yläkerran keskiosan kattorakenteiden viimeistely on päässyt vauhtiin ja samalla rakennetaan yläpohja eristämistä varten valmiiksi. Tähän asti on keskiosan katto ollut täysin eristämättä ja lämpötila pakkasen puolella. Joku varmaan ihmettelee miksi. No: Katto jätettiin kesällä keskeneräiseksi muiden kiireellisempien asioiden tieltä. Oli rakennettava uutta ulkoseinää ja eristettävä asumiskäytössä olevaa tilaa ennen kylmän tuloa. Siis siksi! 

Tälle viikonlopulle on kaksi agendaa ylitse muiden: 1) eteisen maalaus 2) sähkökatkaisijoiden ja pistorasioiden valinta. Ykköskohta ei sinällään vaadi muuta kuin aikaa ja toimeliaisuutta, mutta kakkonen on sen sijaan haasteellisempi. Tarkka visio halutusta tyylistä ja väristä on, mutta mistä löytyy paras vaihtoehto ja hinta? Vaatii lisää esitutkintaa ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Kriteerit: vanhanaikainen ja musta.

Eilen saatiin ihana vieras, pikkupirpanoiden Täti Monika. Vierailua on odotettu kuin kuuta nousevaa  ja asia on herättänyt minimiehessä hartaan toiveen: "Täti muuttaa meille!"

Uuden alku

Homma etenee, jihuu! Wc:n seinälaatat ovat löytäneet paikoilleen ja huomenna päästään lattian kimppuun. Kuvassa ensimakua tulevasta. Myös rappukäytävän katon levytys on loppusuoralla ja edessä armoton tasoitusurakka.

Pikku-Rusinan elämässä tämä keskiviikko merkitsi uuden alkua. Äitiysloman loppuessa kiikutti Elna aamulla kaksi halipullaa tutulle perhepäivähoitajalle ja ihan hyvin oli pirpana siellä pärjännyt. Ja miksei pärjäisi, kun isoveli on mukana ja hoitaja mitä ihanin!


 

Sisäinen ääni

Nyt se viesti tuli. Kansi on löytynyt! Mutta hinta on odotuksiakin ruokottomampi, eikä sitä pysty tämä herrasväki purematta nielemään. Sisäinen sisustaja yrittää perustella Elnan järkevämmälle aivopuoliskolle kyseisen hankinnan tärkeyttä, mutta järkipuoli etsii vielä toista vaihtoehtoa. Vaikka saattaa olla ettei hinta paljoa putoa. Onhan kyse sentään mustasta pöntönkannesta! ;) Järjetöntä!

Elna hoiteli eilisenä iltapuhteena yläkerran aulan, portaikon ja alakerran eteishallin siivouksen. Jopas olikin ilmaantunut rakennuspölyä sitten viime siivouksen. Siinä siivotessani mietin, millä ihmeellä tuo kaikki pöly saadaan pois ennen kuin huoneita voi ottaa käyttöön. Ja montako imuria ehtii hajota ennen kuin tämä kämppä on kunnossa ja pölyt putsattu?

Kinnarkummussa herkuteltiin eilen Muumimamman innoittamana. Vaikea varmaan uskoa että Rusina oli tohkeissaan. Remppapuolen oven takana innosta puhkuva pikkuihminen julisti: " Äitii!! Heti syömään PANNUKAKKUJAAAAA!!!"

Ihanaa ystävänpäivää!

Musta kansi

Elna ei olekaan vielä koskaan ostanut ainuttakaan vessanpyttyä. Tästä johtuen ennakkokäsitys kyseisestä asiasta osoittautui tänään virheelliseksi.  Juttu ei ollutkaan ollenkaan niin yksinkertainen kuin amatööri voisi tietämättään luulla...

Jälleen kerran lauantain kunniaksi pakkautui Kinnarkummun herrasväki kasseineen ja rattaineen autoon tavoitteena löytää uuden wc:n kalusteet. Altaan ja allaskaapin suhteen esityö oli tehty viimeisen päälle valmiiksi etukäteen ja niinpä sen hankintaoperaatio sujui kuin tanssi. Jopa Rusinakaksikko ymmärsi yhteistyön merkityksen ja koko ruljanssista selvittiin ilman pahempia huutokonsertteja.

Mutta sitten siihen pönttöön. Malleja oli ihan maltillinen määrä ja ulkonäkösuosikki löytyi heti. Helppoa! Hinta? Ok. Mitä toimintoja? Onko pöntöissä jotain toimintoja huuhtelun lisäksi?! Ilmeisesti. No, ok edelleen. Mutta entäs se musta kansi? Ainoa etukäteisvaatimus koko istuimelle on pakko saada täytettyä. Joo-o, siihen se helppous sitten päättyi... Esitteissä ei tietoa. Myyjillä hatara mielikuva. Nettisivuilta toivoa löytymiseen, mutta vahvistus saadaan vasta arjen alkaessa. Vaikeeksi meni! Ja välikysymyksenä esittäisin, että mikä ihme voi mustassa kannessa maksaa niin paljon enemmän kuin valkoisessa?? Ei mahdu Elnan päähän. Kun tähän kansiasiaan lisätään vielä pyttyamatööreiltä kokonaan huomiotta jäänyt viemärin ja veden tuloputken sijainnin yhteensopivuus wc:n ja mallin välillä, on soppa valmis. Nyt siis kotiin mittaamaan ja sitten kansiuutisia odottamaan. Ei ollutkaan helppoa ei!

Kuvassa eteisen ja wc:n lattialaatta. Portaikko on 60-luvulta. Sitä päällystäneet muovimatot on revitty pois ja nyt se odottaa hiomista sekä maalaamista. Yläkerrassa portaikkoa avattiin ja sinne tarvittavat uudet kaiteet odottavat vielä tilaamista. Tällä hetkellä "herras"väen mietteissä on päällystää portaat sisal-matolla liukkautta ehkäisemään. Muillekin ideoille ollaan vielä avoimia, jos vastaan sattuu tulemaan...