Lunta on juuri sen verran, että iltapäivän viimeiset hämäränhetket ovat siirtyneet reilusti viimeviikkoista myöhemmäksi. Asia pisti oikein ihmetyttämään lauantaina, sillä puoli viideltäkin oli vielä ihan kelpo metsäretkeilyvalo.
Lumi ja erityisesti pakkanen on saanut Karvapalleron taas ulkoilmamoodiin, sillä hänen mielestä nyt alkaa olla täydellinen keli pihassa makoiluun. Mitä kylmemmäksi ulkoilma muuttuu, sitä mieluummin iso-B pihanurmikolla köllöttelee. Sisälle kaveria on enää vaikea saada, sillä kuka nyt nautinnollisimpia hetkiä haluaisi kesken lopettaa? Niin ihana ja kiltti kuin tuo ystävämme onkaan, on hän yhdessä asiassa hyvin itsepäinen: jos iso-B haluaa makoilla ulkona, niin sitten hän makoilee. Reilut 60kg rentoutunutta ruhoa ei mahdu syliin, vaikka miten yrittäisi, joten kantaminen ei ole tässä tapauksessa vaihtoehto. Ei siis auta muu kuin maanittelu, koska käskyt kaikuvat tässä asiassa useasti kuuroille korville. Aina ei silti maanittelutkaan auta. Anoppi on kerran kantanut jopa paistia herran kuonon eteen, mutta sekään ei saanut tätä nautiskelijaa liikkeelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti