Lomailu on erityisen kivaa silloin, kun ei ole mitään erityistä tekemistä. Tämä joululoma on Kinnarkummussa osattu ottaa rauhallisemmin kuin vuosikausiin. Ei ole hötkyilty paljoakaan, jos nyt ei oteta huomioon Miehen ahertamaa takkahuoneremonttia. Hän kun ei pystynyt tätäkään lomaa kokonaan lepäilemään, vaan hoiteli vielä takattoman takkahuoneen lähestulkoon valmiiksi ennen ja jälkeen joulun pyhien. Sen sijaan Elna on tällä kertaa etäännyttänyt itsensä kaikesta remonttiin liittyvästä, sillä kyseisessä huoneessa näkyy rouvan kädenjälki ainoastaan lattian maalauksessa.
Mutta siis lomailu. Se on maistunut työntäyteisen syksyn jälkeen erityisen hyvältä. Ainoa lomailun varjopuoli on myöhäiset aamut ja myöhäiset illat, joiden seurauksena arkirytmiin siirtyminen kauhistuttaa jo nyt. Ja entäs päiväunet sitten? Niistäkin on luovuttava. Voi kääk! Mutta tässä keväässä on jotain, jota Elna on odottanut jo pidemmän aikaa. Viimein valmiiksi saatu tutkinto ja uusien suunnitelmien tekeminen lisää intomieltä. Uuden työn löytäminen toki jännittää, sillä ajankohta ei ole kaikkein otollisin varsinkaan näillä seuduilla. Epävarmuudesta huolimatta vuoteen lähdetään avoimin mielin ja uudella innolla. Toivotaan, että aurinko paistaa tänne ennemmin tai myöhemmin!
Avoin tulevaisuus saa Elnan mielen hyvällä tavalla levottomaksi. Mieleen herää ajatuksia, joita on tietoisesti (tai tiedostamattaan) sulkenut mielestään aiemmin. Nyt niitä on viimein lupa ajatella vakavammin. On aikaa keskittyä asioihin, joita on tähän asti siirtänyt järjestelmällisesti eteenpäin. Vielä ei ole valmiutta valottaa asiaa teille enempää, mutta jos pohdinnoista jotain konkreettista kuoriutuu, niin ehdottomasti niistä täälläkin enemmän kirjoitan.
Kinnarkummussa kuljetaan aistien varassa myös joululahjan innoittamana. Katsotaan millaisiin saavutuksiin tällä saralla vuoden aikana edetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti