Jaa että lokakuu... Taitaa olla, mutta Kinnarkummussa maistellaan omia, tuoreita mansikoita. Jokunen aika sitten Elna tiedusteli amppelimansikan talvehtimisohjeita isoäidiltään, kun ei ole itse sellaista ennen kasvattanut. Isoäidillä on tapana istuttaa oma taimensa perennapenkkiin seuraavaa kevättä odottamaan. Niin päätti Elnakin tehdä. Mutta kun istuttamisen aika tuli, olikin mansikka päättänyt aloittaa uuden satokauden syyskuun lämpöisten kelien houkuttelemana. No mitäpä siinä sitten, antoi amppelin roikkua terassilla niin kauan kuin lämpöä riitti. Totta puhuakseen on kyllä todettava, ettei Elnalla ollut kovinkaan vahvaa uskoa mansikoiden kypsymiseen enää tässä vaiheessa syksyä.
Kylmän tultua nostettiin amppeli kodinhoitohuoneen ikkunan alle ja ruokittiin sitä vedellä aina tarpeen tullen. Ja kuinka ollakaan, marjat lähtivät punertumaan yksi toisensa jälkeen. Raakileita on vieläkin useampi, joten mahdetaankohan tänä vuonna tarjoilla kesäistä mansikkakakkua Rusinan synttäreillä marraskuussa?
Kasvihuone on myös jäähtynyt pakkasöiden myötä. Tomaatit oli siis pelastettava kylmyydestä, osa täysin raakoina. Ne saivat paikan amppelin vierestä ja nyt kodinhoitohuone onkin muuttunut kypsytyshuoneeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti