JOULUKALENTERI

Joulukuuta huidellaan jo toista viikkoa. Kalenteriluukut aukeaa yksi toisensa jälkeen ja arki ennen odotettua lomaa hupenee hupenemistaan. Syksy on ollut vauhdikas ja voimia on koeteltu, mutta nyt tuntuu että pahin on selätetty. Joulun odotus ja jouluinen puuhastelu täyttävät vapaa-ajan mukavasti. Tämän vuoden joulukalenteriin on kätkeytynyt vähän herkkua ja pientä kivaa sekä paljon koko perheen yhteistä tekemistä ja ajanvietettä. Kiireen vietyä lähes koko syksyn, olen enemmän kuin nauttinut rauhallisesta puuhailusta pienten tonttujen avustuksella. Nyt vasta huomaan, kuinka paljon olen tätä kaivannut, mutta kuinka vähäiseksi puuhailu on tänä syksynä jäänyt. 

Mikäs tässä on joulukuuta eteenpäin hiihdellä, kun jouluradio soi ja piparien tuoksu täyttää kodin! Nyt käperryn kahden pikkutontun väliin sohvalle latupartion seikkailuja seuraamaan. 

JOULUPALAVERI

Hassua, että kaiken pimeyden keskellä voikin yhtäkkiä poltella adventtikynttilää auringon paisteessa! Tämä ihme tapahtui kyllä jo eilen. Tänään onkin jo palattu normaaliin pimeyteen ja harmauteen, joten no worries. ;)

Kinnarkummussa on alettu jouluilla jo ihan julkisesti. Jouluvaloja on viritelty sekä sisä- että ulkotiloihin ja glögiä hörpitään jo lähes vakioiltapalajuomana. Ja ikuisena listojen tekijänä ja suunnittelijana sain vihdoin tänä iltana joulukuun ohjelman pakettiin. Reilun kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen Mieskin on jo sisäistänyt joulupalaverin pakollisuuden ja istui lähes mukisematta vaimonsa organisoidessa. Kiitos Helsingin Sanomien. 

ALKAA SUJUMAAN

Mitenkäs se menikään se lupaus? Aloitan ajoissa, olen ajoissa, vältän stressiä...

Paranemaan päin, mutta tekemistä vielä on. Viimeaikaiset toistuvat päänsäryt ovat pakottaneet suunniteltua tiukempaan aikatauluun, mutta niistä huolimatta voin ilolla kirjata jälleen uuden onnistumisen aikataulutushaasteessani. Kyllä tämä alkaa taas sujumaan entiseen malliin!  

Joulukausi on avattu tässäkin torpassa. Blossan koko perheen versio, joulupiparit ja pari joulusuklaakonvehtia - paras tapa torjua marrasmasennusta! Ja näillä eväillä etätehtävätkin sujuvat. :)

Kivaa keskiviikkoa!

POSITIIVISET NEGATIIVIT

Ennen eilistä opintopäivää koko filmikuvaamisen tietämykseni koostui kolmesta osatekijästä: 

1. filmirullan ostohetken valinnanvaikeus - valitsenko 24 vai 36 kuvan rullan?

2. kuvan ottaminen - pokkari naaman eteen, hae kohde, paina napista

3. tunnin kuvat ja jännittynyt kuoren avaus - mitä tulikaan kuvattua...

Vuorokautta myöhemmin olen testannut filmijärkkäriä ja oppinut sellaisella kuvaamisesta yhtä sun toista. Hartain ottein olen säätänyt valotusta, tarkentanut manuaalisesti ja vetänyt filmirullaa, tuskastellut ja naureskellut omaa hapuilevaa oppimistani.

Vuorokautta myöhemmin olen myös ymmärtänyt, miksi siellä kuvakuoressa palautui aina valmiiden kuvien lisäksi myös ne filmirullanpätkät. Tähän asti lähes turhakkeina pitämieni negatiivien arvo lähti eilisen opintopäivän aikana eksponentiaaliseen kasvuun ja nyt jo pengon varaston vanhoja laatikoita mahtavien löytöjen toivossa.

Tänään tiedän, mitä negatiivien kehittämisessä tapahtuu. Olen seissyt pilkkopimeässä ja asentanut filmiä valosuojattuun purkkiin. Olen sekoittanut kehitettä, heilutellut purkissa keskeytettä, lisännyt kiinnitteen, huuhdellut ja pessyt filmin. Olen jännittänyt ja nauranut, kokenut aitoa riemua onnistumisesta.

Yhtäkkiä negatiivit muuttuivatkin minulle positiiviseksi. Enkä malta odottaa, että pääsen vedostamaan niistä vielä ihan oikeita kuvia, ihan oikeassa pimiössä, ihan itse.

MITÄ LUPAANKAAN NYT?

Nyt on melkein juhlan paikka. Pitkään viime tipassa kaiken tehneenä ja aina myöhässä olleena on mahtavaa yllättää itsensä positiivisesti. Valokuvauskurssin tehtävät oli tehtynä jo reilusti yli viikon ennen palautuspäivää. Oikeesti. Moni teistä varmaan ihmettelee, että mitä tässä nyt juhlitaan, mutta itselleni ajoissa valmiiksi saaminen on ollut pidemmän aikaa vaikeeta ja ja ote kadoksissa. Jostain syystä (Mies ottaa kyseenalaisen kunnian...) olen muuttunut viimeisten vuosien aikana pitkälti viime tipassa touhuajaksi, vaikka se minua kovasti ärsyttääkin. Sitten siinä kiirestressissä aina harmittelen, miksen taaskaan tehnyt asiaa ajoissa valmiiksi.

Mutta nyt olen päättänyt palata takaisin normaaliin toimintamalliini. Aloitan aamuni heti, enkä viiden torkun jälkeen. Laitan tavarat ja asiat valmiiksi etukäteen, jotta liikkeelle lähdön hetkellä mitään ei tarvitse enää etsiä. Varaan mieluummin ylimääräiset viisi minuuttia ja odottelen, kuin ajan kelloa vastaan ja olen viisi minuuttia sovitusta myöhässä. Tehtävien tekemisen aloitan heti lähiopetuspäivien jälkeen, jotta voin rauhassa tehdä ja muokata tehtäviäni halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ei sitten tarvitse harmitella keskeneräistä lopputulosta jälkeenpäin.

Tämä tapa on kuitenkin mulle se luonnollisempi ja hermoja säästelevämpi, joten miksen siis pyrkisi siihen? Ei se tietysti aina onnistu, mutta jos noin pääpiirteittäin edes... Yleensä kai näitä itsensä kehittämisen lupauksia tehdään uuden vuoden alkaessa, mutta ei välitetä siitä. Mun lupaus on tehty tänään, keskellä harmainta marraskuuta.

HERKKU JA LAHJA MURENA

Viime viikolla vietin mukavan illan paikallisessa paratiisissa. Kotikaupungin torin laidalta löytyvä Herkku ja Lahja Murena on tällaisten kaltaisteni herkkusuiden ehdoton ykköskohde, sillä sieltä löytyy uskomaton valikoima niin koti- kuin ulkomaisiakin herkkuja. Lisäksi valikoimassa on monenlaista muutakin niin lapsille kuin aikuisillekin. Vielä koskaan en ole astunut Murenan ovesta tyhjin käsin ulos - niin houkuttelevia tuotteita kauppa on pullollaan. 

Mutta melkein tuotteitakin suuremman vaikutuksen minuun on tehnyt Murenan iloinen ja pirteä yrittäjä, joka saa jokaisen asiakkaan tuntemaan itsensä enemmän kuin tervetulleeksi. On ilo seurata aktiivista, positiivista ja tekemiseensä uskovaa yrittäjää, kun yleinen ilmapiiri taloudellisen tilanteen osalta tuntuu muuten niin kovin negatiiviselta ja luovuttaneelta. Tällaiselle omia yritysideoita ja perustamisajatuksia päässään pyörittävälle Murenan yrittäjähenki on juuri sellaista uskoa luovaa, jota nyky-Suomessa tarvittaisiin enemmänkin. Kiitos Miina!

Menkää itse ja kokekaa elämyksiä kaikille aisteille. Kauniit sisustustavarat ja joulukoristeet, maukkaat herkut, houkuttelevat tuoksut sekä iloinen puheensorina on jokaisen koettava itse. Ja marraskuun aikana Murena tarjoaa kaikille lukijoilleni -10% ostosten hinnasta, kun mainitsee blogini nimen kassalla. Menolippu paratiisiin, olkaa hyvä!!

YSTÄVÄÄ IKÄVÄ

Kaipaan aamukävelyitä. Sellaisia rauhallisia hiipimisiä kotinurkilla omissa ajatuksissani. Luonnon seuraamista, kuuntelemista ja haistelemista. Pellon reunalle pysähtymistä, auringon säteiden itseeni imemistä. Rauhoittumista.

Aamukävelyseurani on ollut poissa jo pitkään, eikä yksin matkaan lähteminen tunnu samalta. Siksi enää harvoin lähden pelkästään aamukävelylle. Nykyisin lähden mieluummin juoksemaan tai sitten touhuamaan lasten kanssa pihapuuhia. Mieluista puuhaa nekin toki ovat ja omanlaistaan rentoutumista, mutta eivät korvaa kokonaan vuosien saatossa perinteeksi muodostunutta aamukävelyrutiinia.

En tiedä, voinko koskaan enää saada yhtä hyvää hiipimisseuraa. Silti olen alkanut haaveilla uudesta ystävästä. Yhtä uskollisesta, kiltistä ja rakastavasta, mutta vähemmän kipuilevasta. Kun oikea hetki koittaa, uusi ystävä otetaan avosylin vastaan. Ihan vielä ei ole kuitenkaan se hetki, vaan jatkan odottelua. Siihen asti saavat muistot ja haaveet riittää.