Ihmismieli on ihmeellinen. Sitä saa itsensä unohtamaan asioita, kun vaan riittävän kauan niitä painaa tarkoituksella takavasemmalle. Itselleen voi uskotella asioita, joista on todellisuus hyvinkin kaukana. Saa omat silmänsä sumennettua niin, etteivät ne näe mitä aivot eivät halua nähdä.
Tuossa eilen kameran kanssa talon ympäri heilutessaan heräsi Elna pitkästä harhaluulojen peittämästä unesta todellisuuteen. Viime kesän maalausurakan jälkimainingeissa koko ulkokuoren miettiminen tuntui niin tuskalliselta, että sitä oli saanut itsensä asennoitua ihan väärään moodiin koko talveksi. Mielessä on ollut vain tyytyväinen ajatus siitä, että onneksi talo on edes ulkoapäin jo kunnossa. Vai kunnossa!?! Not. Ei edes lähelläkään... On maalaamista, kulmalautojen ja syöksytorvien kiinnittämistä, kuistin laatoitusta, sokkelin päällystämistä, ikkuna- ja koristelistapeltien asennusta, terassin rakentamista, parvekkeen kunnostamista, parvekkeen rakentamista ovien vaihtoa ja mitä lie muuta. En jaksa edes ajatella pidemmälle. Että kyllä tässä nyt ainakin tulevankin kesän loma-ajat saadaan mukavasti kulutettua remontin parissa. Terveisiä vaan sinne Kööpenhaminaan, nauti nyt jokaisesta vapaahetkestä jonka töiden keskeltä löydät. ;)
Vaikka eilinen herääminen järkyttikin hetkeksi aikaa, ei nuo mielen temput pahasta ole. Nyt on saanut porskuttaa usean kuukauden ajan ilman totaalista murentumista tekemättömien töiden loputtoman pitkän listan alle. Talven ajan on ehditty murehtia vain sisähommista, kun ulkona on ollut liian pimeää turhan tarkalle tarkastelulle. Jospa sama homma toimisi myös käänteisesti: kesällä oleillaan lähinnä ulkona, joten talon sisäpuolen asiat jääköön näkymättömiin seinien sisäpuolelle. Poissa silmistä - poissa mielestä. Mielellään, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti