Elnan isä, Ukki, on intoutunut tekemään pienimuotoista historiantutkimusta sukutilan vaiheista. Vaikka suuret linjat ovatkin olleet tiedossa jo pitkään, on nyt saatu useita yksityiskohtaisempia tietoja niin tilasta kuin sen asukkaistakin. Kinnarkummun herrasväellehän on erotettu tontti maatilasta, joka on kuulunut Elnan suvulle reilut sata vuotta. Nykyisen talon paikassa on sijainnut vanha talo tiettävästi 1600-luvulta asti, mutta heikon kuntonsa vuoksi vanha talo on purettu alta pois 1930-luvulla. Samalla kalliolla kuitenkin nökötetään, vaikkei samoja hirsiä valitettavasti enää saadakaan ihailla.
Hirsien lisäksi moni muukin vanha asia on tilalta kadonnut tai hävitetty vuosikymmenten kuluessa pois. Montaa asiaa voi näin jälkikäteen harmitella, mutta jokainen sukupolvi on kuitenkin tehnyt omat ratkaisunsa sen aikaisten ajatusten perusteella. Eikä epäilytä yhtään etteikö sama tapahtuisi tulevaisuudessakin. Jos vaikka Elnan ja Miehen lapsenlapset joskus päivittelisivät isovanhempien käsittämättömiä rakennus- ja sisustusratkaisuja... ;) Aika muuttuu, tyylit muuttuvat ja rakennustavat sekä tietous muuttuu. Ja tylsäähän se olisikin, jos kaikki pysyisi samanlaisena vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen.
Onneksi jotain asioita on kuitenkin säilynyt sukupolvelta toiselle. Yksi esimerkki on Elnan isoisoäidin nimikoitu potkukelkka, joka on edelleen hyvässä terässä. Siellä sen kanssa jälleen viuhuttiin pitkin lammen jäätä, kun muualla ei ole vielä riittävästi luistoa kelkkailuun. Luistimilla vauhtia potkiessaan ehti Elna mietiskellä millaista olisi ollut elää Kinnarkummussa isoisoäidin aikaan. Sitä ei valitettavasti saa koskaan kokonaan selville, mutta onneksi on kirjoitettuja tarinoita, kuultuja juttuja, arkistoituja asiakirjoja ja valokuvia sekä innostunut Ukki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti