Pakko myöntää, että vaikka kuinka tähän etukäteen valmistauduin ja vakuuttelin sekä itseäni että Miestä, on silti tänä maanantaina vähän ontto olo. Miehen työkomennuksen ekat kolme viikkoa ovat takana, yhteinen Köpis-aika vietetty, Mies lähetetty jälleen takaisin Tanskanmaalle ja me muut jatkamme arkea Kinnarkummussa. Näin tottumatta tulevat kuusi viikkoa erossa tuntuu juuri nyt kovin pitkältä ajalta. Vaikka eihän se ole kuin puolitoista kuukautta ja varmasti Mies ehtii viikonloppulomalle kotiin käymään. Mutta silti.
Onneksi kevät on täällä. Pitkät ja aurinkoiset päivät tuovat mukanaan monenlaista puuhaa ja ulkona viihtyy koko väki jopa turhankin paljon. Vaikka eipä ulkoilusta muuta haittaa ole kuin se, että nukkumaanmeno venähtää iltasella helposti normaalia myöhempään. Rusinakaksikon pyöräilyinto on juuri nyt tapissa ja sitä varten pitäisi tehdä uusia hankintoja. Elna taasen herättelee nukkuvaa sisäistä puutarhuriaan, sillä monenlaisia leikkaus-, siivous- ja suunnitteluhommia olisi tarpeen suorittaa ennen varsinaisen kasvukauden alkamista. Tänä keväänä ei kasvamassa ole yhtään omaa taimikylvöstä, mutta mitäpä siitä, sillä saahan niitä taimikaupoistakin. Ja suurin panostus toteutetaan menneiden vuosien tapaan kuitenkin suoraan avomaalle kylvämällä.
Kuvat ovat muuten edelleen reissusta. Kyseinen vanha tehdasidylli sijaitsi aivan asunnon vieressä ja lomailijakolmikon matka kulki harvase päivä näitä polkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti