Läppäri on jostain syystä siirtynyt viikon aikana keittiöön. Tähän netissä roikkumiseen on siirron myötä tullut uusi ulottuvuus, jota ei tule normaalisti iltaisin harrastettua - nimittäin luonnon ihmettely. Tuuli, sade, aurinko. Tyyni heinäpelto, lepattavat vaahteranlehdet. Orava, linnut, ketunpoikanen ja jopa nuori ilves. Ikkunasta tuijottaminen on melkein hypnoottista ja erittäin koukuttavaa. On jännää miettiä, mitäköhän aiemmat sukupolvet ovat nähneet ja miettineet samaa maisemaa katsellessaan. Miltä luonto on silloin näyttänyt, kuinka pieniä puut ovat olleet tai onko niitä silloin vielä ollutkaan...
Tässä vanhassa keittiössä istuskellessa mieli vaeltaa uuden keittiön haavekuviin. Lisää ikkunoita ja lisää ihmettelymahdollisuuksia, ei vain istuskeluun vaan myös puuhasteluun. Toivon mukaan tehdyt suunnitelmat toimivat ja keittiöstä tulee kodin keskipiste, kohtaamispaikka koko herrasväelle ja kaikille Kinnarkumpuun eksyville.
Kirpparikierroksen anti oli tällä kertaa melko laiha, mutta tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut paikalta poistua. Puinen kori kaipaa vain hieman väriä pintaan ja jopas sille löytyisikin jo useammanlaista käyttötarkoitusta. Pikkumiehen työkalupakiksi kelpaisi kuulemma ilman maalaamistakin, mutta tästä löydöstä ei Elna luovu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti