lauantai 27. kesäkuuta 2015

KALA-ALLERGIAAKO?




Tämän viikonlopun teema on kala-allergia. Sellaisen olen nimittäin itseltäni diagnosoinut. Ihan amatöörikeinoin, mutta selvältä tapaukselta silti vaikuttaa. On nimittäin niin, että kuluneen kevään ja alkukesän aikana on jo neljä kertaa yhdistynyt parivaljakko lohi - vatsatauti. Ja aina mainitussa järjestyksessä, vain muutaman tunnin erolla...

Mietityttää, miten tuollainen nyt ihan puskista eteen hyppäsi. Ensin voi 35 vuotta nauttia meren antimista ja sitten kuin kerrasta poikki se pitääkin lopettaa. Häh? Tällaiselle allergiattomalle ihmiselle ja sellaisten äidille on orientoituminen himpun verran vaikeaa. Kun sitä ei muista, voi pönttöä joutua kaulailemaan vielä useamman kerran. Kuten viime yönä, kun ihan vain vähän kalasalaattiin koskin... 

Tiedän joo, ettei tämä mikään maailmanloppu ole. Se on selvää. Mutta lähinnä ihmetyttää se, etten ole suinkaan ainoa, joka on saanut samoja oireita samoista tuotteista ja vielä saman puolivuotisen aikana. Onko tämä vain pelkkää sattumaa, vai onko kalojen kasvatusmetodit muuttuneet? Raskasmetallien ja meressä lilluvan muovin vaikutus tuskin näin yhtäkkiä radikaalisti tuntuisi.ai mistä minä pieni ihminen mitään tiedän... Sen kun välttelen kalaherkkuja sen minkä muistan!

Tällaista lauantai-illan pohdiskelua on hyvä harrastaa, kun Mies on vasta palailemassa MTB turneelta ja lapsoset tuhisee suloisesti pedessään. Mitäpä minä muutakaan. ;) 

lauantai 20. kesäkuuta 2015

MEIL ON HYVÄ JENGI





Tänään on nautittu aikatauluttomuudesta. Siitä, että on voinut syödä aamiaisen vasta aamupäivällä ja puuhastella pihalla juuri niin kauan kuin haluaa. Siitä, kun on ehtinyt kokeilla uusia reseptejä ja leipoa nokkossämpylöitä. Siitä, että on voitu halata heti halipulan iskiessä ja ennen kaikkea siitä, että Kinnarkummun jengi on saanut viettää kokonaisen kotipäivän keskenään oleillen ilman minkäänlaista ohjelmaa tai aikataulua.

Synttärilahjakirja korkattiin tänään nokkos-pekonirisottoa ja raparperikeikkiä testaten. Varsinkin risotto vei kielen mennessään!

Hauskaa juhannuspäivän illan jatkoa!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

JOSKUS ON VÄÄNNETTÄVÄ RAUTALANGASTA





Taidan olla sen verran yksinkertainen tyyppi, että rautalankaa siinä tarvittiin jotta minut sai taas ymmärtämään pysähtyä nauttimaan tyynestä kesäillasta. Kohta kaksi viikkoa on arkea tallattu lomailun jälkeen ja jotenkin Suomen kesän mukaan on ollut kovin vaikea päästä. Joo, tokihan sää ei totisesti ole ollut kannustava, mutta muutenkin kesän tunne on lähes kokonaan kadoksissa. Ohjelmaa ja tekemistä riittää, joten nautiskelulle on jäänyt olematon aika. Rantasaunakauden avaus on venynyt, kasvimaalla ei kasva vielä juuri mitään (kun ei ole vielä kylvettykään...), luonnon kukkasatoa ei ole ihailtu lainkaan, ei ole grillattu, ei syöty välipalaa kuistilla eikä käyty torilla. 

Yhtäkkiä sitä havahtuu vasta juhannuksen kynnyksellä katselemaan ympärilleen ja ihailemaan kesän aikaansaannoksia. Ja olisiko sitäkään tapahtunut, ellen olisi törmännyt valokuvausreissulla piikkilankaan. Se sai minut pysähtymään ja katselemaan ympärilleni. Siis oikeasti katselemaan. Ihmettelemään. Ihastelemaan. 

On kesä. Tykkään!

torstai 11. kesäkuuta 2015

MIELEN JA KAMERAN MUISTIKORTILLE






Ennen kuin palataan kuvissakin takaisin kotimaan kamaralle, jaan vielä pari räpsyä viikko sitten päättyneeltä Espanjan reissulta. Räpsyjä tosiaan, sillä kyseinen matka oli valokuvauksen osalta kovin laihanlainen. Vaikka kamera keikkuikin tuttuun tapaansa olalla lähes kaikkialle, jäi siihen tallentumatta pitkä liuta asioita, joista yleensä kuva olisi otettu. En tiedä johtuiko kuvaamattomuus normaalia suuremmalla porukalla reissaamisesta, lasten kanssa touhuamisesta vai kenties valokuvauskurssin aikaansaamasta itsekriittisyydestä omia kuvia kohtaan. Tai ehkä vain yksinkertaisesti siitä, että tutut maisemat eivät herättäneet enää sellaisia ihailun tunteita, joita olisi tehnyt mieli noin kymmenettä kertaa kuvata. Joillakin matkoilla Mies on ihmetellyt, ehdinkö ollenkaan nauttia näkemästäni, kun yritän ikuistaa kaikkea näkemääni muistikortille. Mulle kuvien ottaminen on itsessään nautinnollista. Näen ja koen samat asiat kuin ilmankin kameraa. Koen, että kuvaaminen antaa vain lisää, ei ota mitään pois, sillä onnistuneita kuvia jälkeenpäin katselemalla pääsee helposti juuri siihen fiilikseen, joka kuvaushetkellä on vallinnut. Kuvia katselemalla voi siis tehdä helposti pienen retken menneeseen ihan milloin huvittaa. Hienoa!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

HERRASVÄKI EPSANJASSA






Elämäni ensimmäisen kerran vietin kesälomani kokonaisuudessaan heti kesän alussa. Vuosien saatossa on tällä herrasväellä ollut tapana sijoitella lomia mahdollisuuksien mukaan mieluummin lomasesongin loppu- kuin alkupuolelle, eikä lomaa ole ainakaan lopetettu koskaan ennen heinäkuun alkua. Tänä vuonna uuden työpaikan johdosta lomamittari ei ole ehtinyt raksuttaa vielä saldoa lainkaan, mutta siitä huolimatta pääsin minäkin lähtemään varpaiden kastelureissulle Välimeren rantaan. Ja mikäs sen sopivampi ajankohta olisikaan ollut kuin touko-kesäkuun vaihde, jolloin kotimaassa vasta heräiltiin kesäolosuhteisiin, ulkona syömiseen, talviturkin heittämiseen jne. Ei yhtään harmittanut loikoilla lähes 30 asteen lämmössä, kun kotikonnuilla vedettiin samaan aikaan windstoppereita niskaan ja kumppareita jalkoihin. 

Voi pojat, miten riemuissaan pikkuväki oli aalloilla keikkuessaan ja itseään rantahiekkaan upottaessaan!