ILOTULITUSTA

Vuoden viimeiset tunnit on jo käsillä ja Kinnarkummussa ihmetellään, minne vuosi hurahti? Kertauksen vuoksi pitäisi varmasti tehdä katselmus kuluneeseen vuoteen, kuten monissa blogeissa on viime päivinä näkynyt. Mutta ei ainakaan tänään, ehkä huomenna jos jaksaa...

Täällä kokkaillaan hodareita, perunasalaattia ja rocky road -kakkua skumpan kylkiäiseksi ja sitten suunnataan ihastelemaan muiden rahoja taivaalla. 

Iloista vuodenvaihdetta kaikille!

JALKALAMPPU

Joulusiivousta tehdessä käy yleensä niin, että jää siivoamaan kaappeja, katselemaan valokuvia, selailemaan vanhoja lehtiä tai vaikka muuttamaan huonekalujen paikkoja. Tänä vuonna Elna alkoi maalata tavaroita kesken siivousurakan. Ensin maalia sai omien vanhempien vanha lampun jalka. Kultaiset osat peittyivät helposti ja koko jalan olemus muuttui merkittävästi. Koska joulutohinan keskellä ei ollut ylimääräistä aikaa varjostimen etsimiseen, tehtiin helppo ratkaisu ja haettiin Ikeasta sellainen. 

Lampun maalaamisen jälkeen uutta pintaa saivat myös puukori, keittokirjateline, kukkapurkki ja vanhan jakkaran jalat. Eiköhän nekin näy täällä vielä jonakin päivänä.

KORISTEET

Vaikka varsinaiset joulun pyhät ovatkin jo ohi, vietetään Kinnarkummussa vielä jouluista aikaa ainakin joulukuusesta nauttien. Tänä vuonna kuusi koristeltiin lähes kokonaan valkoisella. Ainoastaan Tukholman vanhan kaupungin joulutorilta löytyneet raitapallot poikkesivat yleisvärityksestä. Samasta paikasta tuli hankittua myös pieni kelkka. Elnan haaveissa on löytää koristekelkan kaltainen vanha laskuväline, jolla voitaisiin hurjastella valkoisia rinteitä alas pakkaslumen pöllytessä. Ei ole sopivaa kelkkaa tullut vielä vastaan, mutta eipä sitä luntakaan ole näkynyt...

Joulukuusi on tänä vuonna erityisen tarpeellinen valon tuoja, sillä ulkona on pimeä ympäri vuorokauden. Onko ihme, että uni maistuu koko väelle, varsinkin aamuisin? Onneksi oma säätiedottajamme Ukki lupaili jo ensi viikolle kirkkaampia ja kuivempia päiviä. Nyt vaan loikoillaan hyvällä omallatunnolla sohvan uumenissa vällyjen alla, kunnes pilvet väistyvät.

JOULU 2013

Joulu on taivallettu hyvässä seurassa ja leppoisissa tunnelmissa. On herkuteltu ja rentouduttu molempien sukujen voimin. Vaikka joulu onkin melkein ohi, jatkaa herrasväki lomailua vielä loppuviikon. Ulkoilua aiotaan harrastaa, vaikkei se joulun jälkeinenkään keli taida talvilajeja suosia. Mutta mitä siitä, loma on lomaa vaikka kaatosateessa!

PIPARKAKUT

 Piparitaikinaa on vaivattu tässäkin talossa. Viime jouluna lahjaksi saadut piparimuotit pääsivät ensi kertaa tositoimiin, kun Rusinat omia maatilojaan ahersivat. Äiti oli sen verran saamaton, ettei taloa taikinasta tuottanut, joten eläinten oli tyytyminen metsäiseen maisemaan lumisateen armoille. Jospa ensi jouluna kohoaisi jo Elnan ihka ensimmäinen piparkakkutalokin. Tai sitten ei. Käsitöistä pitävän henkilön pitäisi kai innostua piparinäpertelystäkin, mutta myönnettävä se on, ettei Elna mitään kovin järisyttävää ilon tunnetta ainakaan vielä tästä leipomusosastosta ole saanut. Ehkä ensi vuonna kaikki on toisin...

KUMMIT - PÄIVÄN PELASTUS

Nämä aurinkoiset pakkaskuvat eivät ole tältä päivältä, vaikka tänäänkin ilostutti keltainen möllykkä vierailullaan. Jouluun on enää neljä yötä, mutta lämpömittari näyttää +5 astetta. 

Tämä päivä ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Taisi tulla epäonnen päivä viikon myöhässä vierailulle. Ja toi mukanaan vielä känkkäränkänkin. Näillä eväillä on onnistumismahdollisuudet rajalliset, mutta oikeiden henkilöiden kanssa pystyy päivästä kaikesta huolimatta tekemään mukavan. 

Katastrofiaamun jälkeen ei ole parempaa hermojen leputusta, kuin tavata ystäviä ja kummeja mukavissa merkeissä, tällä kertaa Käsityöläismuseossa kierrellen. Ihan siinä ehti rauha ja joulumieli taas perille sisuksiin parahiksi uutta koitosta varten. Oikuttelu oli nimittäin tarttunut juuri kotimatkan alkajaisiksi ihmisistä jo autoonkin, joka päätti lopettaa matkansa heti alkajaisiksi. Onneksi on olemassa Ukki, joka pelasti Elnan ja pikkuväen hitaasti, mutta varmasti kotiovelle asti. Sen verran vaativa tilanne tuo hinaus oli, että vieläkin on rouvan nilkka kankea jarrupolkimella jännittämisestä.

Kotiin pääsyn helpotus purkautui Rusinakaksikossa, no, mitenkäs muutenkaan kuin kiukkuna... Onneksi oli illalla luvassa päivän pelastus nro. 2, kun toinen kummikomppania pyörähti pikavisiitillä Kinnarkummussa. Iloisia uutisia kuullessa unohtuu omat harmitukset kertaheitolla. :)

Loppuilta on pyhitetty joulumielen uudelleenkeräilylle. Huomenna koko joukko suuntaa uusin mielin katseensa kohti juhlapyhiä. Valmisteluja ehdottomasti ilman stressiä, nautiskellen vaan!

LAHJALAUANTAI

Tämä lauantai on ollut virallinen joululahjapäivä. Ensin ravattiin kaupungilla puoli päivää ja sitten paketoitiin toinen puolikas. Aika pitkällä ollaan jo, vaikka on vielä yli viikko aikaa. Harvinaista tässä taloudessa. Onneksi jokunen puuttuu edelleen, että ei tästä reippaudesta silti ihan vielä mitään etusivun juttua saa... ;)

SÄHKÖTÖNNÄ

Voi Seija, minkä teit. Joululoman ensimmäinen päivä meni ihan förbi, kun puhurisi paiskasi puita linjoille. Jo yöllä kolisi peltikatto niin, että Karvapallero hakeutui makuhuoneeseen turvaan. Jokainen ison koiran omistaja varmasti tietää, miltä läähätys kuulostaa 60+ kiloisen kaverin suusta: äänekkäältä. Sen verran kovaääniseltä, että usein joku kysyy puhelimessa, onko koira ihan vieressä, vaikka oikeasti kaveri makoileekin kolmen metrin päässä. No, sitten kun kuono lepää oman pääsi kanssa samalla tyynyllä ja läähättää, on ääni, sanoisinko häiritsevä... 

Joululoman hyvä puoli oli, että väki nukkui aamulla normaalia pidempään. Mutta ei ne sähköt palanneet, vaikka kuinka koitti peiton alla vetkutella ja vitkutella. Ei paistettu tänään pipareita, ei imuroitu huushollia eikä tehty mitään muutakaan mitä piti. Onneksi aamupäivän aurinko valaisi kulmakuntaa niin, ettei ihan kynttilän valossa hyssyttelemiseksi koko päivä mennyt. Ehdittiin katsastaa lähitienoon myrskyvahingot ennen lämpimän ruoan perässä ravintolaan matkaamista. Iltapäivän hämärtämään ryhdyttyä tuli ajankohtaiseksi agregaatin käyntikuntoon viritys. Mutta onneksi ei tehty sitä yhtään aiemmin, sillä ei ehditty edes traktoria käynnistää, kun pihavalot jo syttyivät. 12 tunnin sähköttömyys meni kuitenkin nopeasti. Vain Tapanimyrskyn muistikuvat ne mielessä kummitteli, kun sähkön tuloa odotteli. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

PÄIVÄN SANA: ADVENTTIKYNTTILÄT

 Adventtikynttilät tuovat mieleen lapsuuden. Joulukuun pimeät ja usein hyvin väsyneet aamut saivat lämpöistä tunnelmaa aamiaispöydässä tuikkivista adventtikynttilöistä. Siinä muroja narskutellessa motivoi itseään jaksamaan vielä vähäsen ennen odotettua joululomaa. Kynttilät loivat lämpöä ja iloa ja joulu pyöri mielessä jo hyvän aikaa ennen h-hetkeä. Aikuisiällä Elna on ollut huono joulunodotuskynttilöiden polttaja ja monta vuotta joulun odotuksen ilo meni ihan sivu suun. Sitä vaan paahdettiin tukka putkella pimeydessä aina viime metreille saakka ilman minkään sortin fiilistelyjä. Aaton aluspäivät sitten ravattiin lahjaostoksilla stressihiki otsalla ja vasta jouluaattoaamuna päästiin jotenkuten joulutunnelmiin.

Lasten myötä on Elnakin löytänyt uudelleen joulun odotuksen mukavat puolet. Puuhastelut ja fiilistelyt alkoivat tänä vuonna jo ennätysaikaisin, jopa marraskuun puolella. Yksi asia on vaan Elnan joulukuusta unohtunut edelleen: adventtikynttilät. Niiden tuoman lämpöisen mielen muisti vasta, kun ihana ystävä ilahdutti postin matkassa lähettämillään adventtikynttiläkoristeilla. Koska tähän talouteen ei ole siunaantunut kunnollista adventtikynttelikköä, päätti Elna virittää koristeet rautalangalla suoraan kynttilöihin. Hyvin toimivat niinkin! Niin on jälleen jouluinen lämpö palannut Elnan joulukuisiin aamuihin. Ihanaa.

Kinnarkummun joulukorttitehdas on pitänyt tänä vuonna hiljaiseloa, kun kortit tilattiin valmiina. Hieman Elnaa harmittaa, sillä valokuvaustilanteen heikko valaistus näkyy korteissa enemmän kuin piti. No, ensi vuonna tietää, että kuvista tulee tummempia kortteihin painettuina... No, näillä mennään ja nyt ne on jo postilaatikkoon sujauttamista vaille valmiina. 

UUSI HAASTE

Elna sai jokunen aika sitten mielenkiintoisen haasteen Aniliinilta. Nyt on viimein aika ottaa haaste vastaan ja rustata omat vastaukset alla oleviin kysymyksiin. Tällaiset ovat haasteen säännöt: 1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisista. 2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta. 3. Voit muuttaa haasteen sisältöä mieleiseksi. 4. Keksi haluamasi määrä kysymyksiä. 5. Haasta haluamasi määrä blogeja mukaan.

Tässä päivässä ei ole kauheasti mainitsemisen arvoista, joten kerrottakoon yksi pieni juttutuokio eiliseltä. Tarinan pohjustukseksi on mainittava, että Rusinakaksikon ajatuksissa on joulun lisäksi ollut viime aikoina myös synttärit. Pikkurusina odottaa keväällä tulevia 3-vuotisjuhliaan jo kuin kuuta nousevaa. Suunnittelee tarjoiluja ja miettii tuleekohan se ja tämä hänen juhliinsa. Ollaan yritetty opetella kuukausia ja perheen synttärijärjestystä, jotta pienen tyllerön olisi helpompi hahmottaa omien juhliensa kaukaisuus. Nyt on opittu, että seuraava sankari on ystävämme Karvapallero. Eilinen keskustelu meni jotakuinkin näin:

Rusina: "Keksin jo Karvapallerolle hyvän synttärilahjan."
Elna: "Ai jaa, mikäs se olisi?"
R: "Shhh, Karvapallero ei saa kuulla!"
E: "Ok, kuiskaa sitten se mun korvaan."
R: "Se lahja ois toinen koira. Karvapallero kyllä varmasti tykkäis."

Niin tykkäis joo. Miehen kommentti asiaan oli, että "Ahaa, onko äidillä sormensa pelissä lahjasuunnitelmissa?" Käsi sydämellä voi Elna vannoa, että ajatus oli täysin pikkuihmisen oma. Ei tarvitse manipuloida, niin hyvin on lapsista kasvanut eläinrakkaita muutenkin!

No mutta, nyt haasteen kysymyksiin...

1. Mikä on suosikkiesineesi sisustuksessasi?

Koska Kinnarkummun sisustukseen ei ole ehditty vielä hirveästi panostaa, valitsen huonekalun. Siispä keinutuoli. Niitä löytyy tällä hetkellä kolme ja lisääkin voisin ottaa.

2. Minkälaiseksi kuvailisit sisustustyyliäsi?

Mustavalkoinen, pelkistetty mutta tunnelmallinen, paljon vanhaa ja käytettyä.

3. Miten rentoudut parhaiten?

Liikkumalla luonnossa ja puuhastelemalla kotona omien kultien kanssa. Musiikki rentouttaa myös.

4. Kenen antaisit sisustaa kodissanne olevan tyhjän huoneen lattiasta kattoon, JOS et saisi sitä itse tehdä?

Helppo valinta: Miehen. Maut osuvat kovin hyvin yhteen.

5. Oletko jouluihminen? Miten joulu näkyy kotisi sisustuksessa?

Oon! Joka vuosi enemmän ja enemmän. Vielä kelkein kuukausi jouluun, mut odotus on jo melkein yhtä kovaa kuin lapsena parhaimmillaan. Nyt joulukuun kolkutellessa ovea, on aika laittaa jouluvaloja niin ulos kuin sisällekin. Aaton lähetessä kannetaan sisälle joulukuusi ja koristellaan kotia maltillisesti. Mulla on periaate, että joka joulu hankin yhden uuden koristeen. No, tänä vuonna se on täyttynyt jo kolminkertaisesti...

6. Lempiohjelmasi telkkarista?

On kolme tärkeetä sarjaa, jotka pitää nähdä joka viikko: Good wife, Isänmaan puolesta ja Greyn anatomia. Muuten ei mun puolesta telkkaria tarvittaiskaan.

Mikä on suurinta herkkuasi? 

Vastaleivottu leipä, tuoreet marjat ja suklaa kaikissa muodoissaan.

Lähetän haasteen eteenpäin blogille, johon olen tutustunut vasta vähän aikaa sitten. Kaaostehdas, ole hyvä ja nappa mukaasi, jos haluat!