PIILOPIRTTI

Viikonlopun mökkireissun tuliaisena mukana matkasi uudet suunnitelmat piilopirtin varalle. Asia on nimittäin niin, että pienillä muutoksilla olisi mökistä mahdollista saada nykyistä käytännöllisempi. Ja jo purkillisella maalia saa ihmeitä aikaan. Mutta koska kotikin on edelleen kesken, ei aseteta sen suurempia aikatauluja kesäresidenssin muutostöille. Tehdään silloin kun siltä tuntuu. Olkoon tämä niitä pitkän tähtäimen suunnitelmia... 

Mutta hei, miksei tämä flunssa jätä jo rauhaan?! Johan tässä on viikkoja vierähtänyt ja sama niiskutus vaan jatkuu. Äh. Ei muuten yhtään piristä tuo sääkään. No, eipä auta valittaminen. Ei muuta kun eteenpäin, mars!

TALVIUNILLE

Anopin kauhisteluista huolimatta lähti herrasväki viikonloppuna Päijänteelle mökin talvivalmisteluihin. Kauhistuksia aiheutti sää, joka päätti Keski-Suomessa oikein talviseksi ryhtyä.

Vaan kun oikein toppaa itsensä ja jälkikasvunsa, ei avoveneilykään kylmennä lämpimiä mökkifiiliksiä. 

Aurinko sai kerrospukeutujan melkein hikikarpaloita otsaltaan pyyhkimään, niin hienoksi keli äityi. 

Katto ja terassi kaivettiin lehtikerrosten alta. Kaapit tyhjennettiin pikkuveijareiden harmiksi ja tavarat kerättiin sisätiloihin. 

Siellä se nyt odottelee herrasväkeä ensi kevääseen. Ja herrasväki odottelee jo ensi kevättä...

MAMMA SE MATTOA VÄÄNTÄÄ

 Ei voinut mamma taannoin paikkakunnan syysmarkkinoilla kudekojun ohi kävellä. Siispä uusi mattoprojekti är på gång. 

Työhuoneeseen on tekeillä raitamatto virkaten. Väreillä ei lähdetä taaskaan leikkimään, niin tylsää porukkaa tämä väki on.

Nyt, kun suunnittelutyö on tehty ja raitojen paksuus päätetty, on enää käsistä kiinni milloin matto valmistuu. Jos joka ilta ehtisi virkata yhden raidan, tallusteltaisiin pehmeyden päällä jo pyhäinpäivän tietämillä. Vaan eipäs lähdetä ahnehtimaan. Jo on tiedossa vaikka mitä ja millaista häiriötekijää tuleville viikoille, joten todennäköisempää on katsella valmista mattoa joskus joulun tietämillä. Tai jos vanhat merkit paikkansa pitävät, on juhannus lähempänä totuutta...  ;)

AUTOTALLIN PAIKKA

Syksyn tullen on salin käyttö lisääntynyt taas huomattavasti. Kesäisin se seisoo yksikseen pölyttymässä, kun lähes koko elämä on siirtynyt ulkotiloihin. Ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä on ollut tunnelmallista kattaa viikonlopun ruokahetki puutarhan sijasta saliin. 

Sali on vanhojen talojen "turhanpäiväinen" lisätila, jollaisia ei taideta paljoa nykypäivän tehokkaisiin neliöihin rakentaa. Ja erittäin hyvin ilman kyseistä huonetta pärjäisi tämäkin väki, mutta kun talossa sellainen on, niin  ei sitä siitä oikein poiskaan saa. Käyttötarkoitusta voisi toki muuttaa, mutta kun huoneita on riittävästi muutenkin, ei sekään ole tarpeellista. Tosin yksi ehdotus heräsi Miehen mieleen pari kesää sitten, kun ulkoseinää uusittiin eteisen osalta niin, että koko seinä oli pari päivää tipo tiessään. Hyvän autotallin olisi huoneesta kuulemma saanut. No, eipä sitä sitten kuitenkaan toteutettu, ja ehkä ihan hyvä niin... ;)

Mannerheimin pronssipatsas on Miehen isän peruja ja häälahjaksi tälle väelle lahjoitettu. Siinä se nyt pönöttää flyygelin vieressä, kun ei parempaakaan paikkaa ole vielä itselleen löytänyt. Sama juttu on monella muullakin esineellä, jotka odottavat talon valmistumista löytääkseen itselleen sen kaikkein sopivimman oleskelupaikan. Aina välillä asia risoo Elnan mieltä, mutta onneksi normaalisti ei ole liiemmälti aikaa tällaisia asioita surkutella.

MENETETTYÄ AIKAA TAKAISIN

On virkistävää, kun aina välillä omaan kameraan ilmestyy toisen ottamia valokuvia. Niin tapahtui tänään, kun Sisko häipyi kamera olalla Pikku-Rusinan kanssa päiväkävelylle. Nyt on kamera pullollaan ihania kuvia rakkaasta kirpusta ja rakkaista maisemista myös. Tässä kolme esimerkkiä.

Kinnarkummussa on tänä syksynä otettu takaisin remontille menetettyä aikaa. Jo useampana viikonloppuna on saatu nauttia ystävien vierailuista, joita ei ole pariin vuoteen saatu kiireiltä järjestettyä. Tyhmää, mutta nyt ollaan korjattu tilannetta parhaamme mukaan. Niinpä nytkin ja niin kivaa oli. Remontit ei kyllä tällä tavalla etene ollenkaan, kun löysäilyjen lomassa loppuaika huhkitaan pihalla lehtien parissa. Vaan kuka hullu nyt tällaisella auringonpaisteella takkahuoneen seiniä kittaisi, saati villoja yläkerrassa leikkaisi? Kyllä niitä saderäntäloskakurajääkelejäkin vielä tulee, vaikka saisikin olla tulematta.

TOFFEE PECAN AND CARAMEL BROWNIE

Suklaaraamatun sanomaa on ehditty julistaa eteenpäin sillä seurauksella, että moni on kerran maistettuaan jäänyt niin sanotusti nalkkiin. Toivepostauksena levitetään ilosanomaa siitä kaikkein ensimmäisestä kokeilusta, tuhdimpaakin tuhdimmasta pekaani-suklaabrowniesta. Tämä resepti on alunperin laskettu kahdelletoista, mutta empiiristen tutkimusten jälkeen tuon määrän voisi jopa tuplata. Ja tarjolle kannattaa laittaa vähän vanijajäätelöä makuelämystä keventämään. Juu luit oikein, keventämään.

Tässä the resepti:

BROWNIE

300g tummaa suklaata

140g voita

200g fariinisokeria

4 kananmunaa

105g vehnäjauhoja

TOFFEE PECANS

100g hienoa sokeria

n. 1/2dl vettä

150g pekaanipähkinöitä

1 - 1 1/2tl merisuolahiutaleita

KARAMELLIKUORRUTE

150g voita

100g fariinisokeria

2dl vaaleaa siirappia

390g makeutettua kondensoitua maitoa

1 - 1 1/2tl merisuolahiutaleita

1rkl kookoshiutaleita

Tee ensin toffeepekaanit. Keitä sokeria ja vettä keskilämmöllä noin 4 minuuttia tai kunnes sokeri on sulanut. Lisää joukkoon pekaanipähkinät ja suola ja keitä vielä noin 2-3 minuuttia tai kunnes väri muuttuu kultaiseksi. Kaada pähkinät leivinpaperille ja anna jäähtyä. Pilko pekaanipähkinöitä hieman pienemmäksi.

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Sulata suklaa ja voi kattilassa pienellä lämmöllä ja sekoita. Ota kattila pois liedeltä, lisää joukkoon sokeri, kananmunat sekä jauhot ja vatkaa sekaisin. Vuoraa 20x30cm kokoinen vuoka  leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Paista uunissa noin 40-45 minuuttia tai kunnes on kypsynyt. Jäähdytä vuoassa.

Sulata voi kattilassa matalassa lämpötilassa. Vispaa joukkoon sokeri. Lisää seokseen siirappi, kondensoitu maito ja suola ja nosta lämpötilaa. Keitä koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia tai kunnes seos on sakeutunut. Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon kookoshiutaleet. Kaada seos brownien päälle. Ripottele päälle toffeepekaanit ja jäähdytä kunnes kuorrute on kovettunut.

Maista jos uskallat. Jokainen ihan omalla vastuulla!

KÖH KÖH JA NIISK

Syysflunssan kourissa sinnikkäästi pysyvä bloggaaja ei ole jaksanut hillua kameran kanssa moneen päivään. Sen verran putki kuitenkin suunnattiin, että Isosiskon nuorimmaisen synttärikynttilöistä kuva saatiin, nekin tosin jo puhallettuina. Ja tuo kynttilänjalka. Se, tai oikeammin ne, ovat Isosiskon kirpparilöytö, joista on tullut tuunaamalla upeat. Juuri sellaiset kuin Kinnarkumpuunkin sopisi. Toivotaan siis onnea tuleville kirpparikierroksille, kunhan joskus taas sellaiselle ehditään. Juuri nyt tuntuu, että aikaa ei ole ollenkaan riittävästi verrattuna siihen, mitä kaikkea tulisi ehtiä suorittaa. Ikuinen dilemma, joka puskee vaihteeksi taas hanakammin päätään esiin.

MANSIKKAKAKKUA MARRASKUUSSA?

Jaa että lokakuu... Taitaa olla, mutta Kinnarkummussa maistellaan omia, tuoreita mansikoita. Jokunen aika sitten Elna tiedusteli amppelimansikan talvehtimisohjeita isoäidiltään, kun ei ole itse sellaista ennen kasvattanut. Isoäidillä on tapana istuttaa oma taimensa perennapenkkiin seuraavaa kevättä odottamaan. Niin päätti Elnakin tehdä. Mutta kun istuttamisen aika tuli, olikin mansikka päättänyt aloittaa uuden satokauden syyskuun lämpöisten kelien houkuttelemana. No mitäpä siinä sitten, antoi amppelin roikkua terassilla niin kauan kuin lämpöä riitti. Totta puhuakseen on kyllä todettava, ettei Elnalla ollut kovinkaan vahvaa uskoa mansikoiden kypsymiseen enää tässä vaiheessa syksyä. 

Kylmän tultua nostettiin amppeli kodinhoitohuoneen ikkunan alle ja ruokittiin sitä vedellä aina tarpeen tullen. Ja kuinka ollakaan, marjat lähtivät punertumaan yksi toisensa jälkeen. Raakileita on vieläkin useampi, joten mahdetaankohan tänä vuonna tarjoilla kesäistä mansikkakakkua Rusinan synttäreillä marraskuussa?

Kasvihuone on myös jäähtynyt pakkasöiden myötä. Tomaatit oli siis pelastettava kylmyydestä, osa täysin raakoina. Ne saivat paikan amppelin vierestä ja nyt kodinhoitohuone onkin muuttunut kypsytyshuoneeksi. 

SUKLAAHERKKURAAMATTU

Kuinkas sattuikaan, että jokunen viikko sitten lähimarketin lehtihyllyjä katsastaessa pisti Elnan silmiin yksi sisustuslehti ylitse muiden. Kyseinen aviisi, Living etc, sisälsi toki silmää hiveleviä sisustuskuviakin, mutta ostoskärryyn lävähtämisen syy löytyi lopulta lehden ruokaosiosta. Tai paremminkin leivontaosiosta, sisältäen kaksi aukeamallista toistaan herkullisemmalta näyttävää kuvaa vastaleivotuista browniesta. Nam jo pelkistä kuvien katseluista!

Jo lehteä ostaessaan tiesi Elna leikkivänsä tulella. Kuvista pystyi helposti maistamaan, että niissä ollaan herkuttelun alkulähteillä, makunautintojen ytimessä. Vaan eipä tiennyt Elna siltikään vielä marketissa, minkä aarteen oli itselleen hankkimassa. Totuus paljastui vasta pari viikkoa sitten kyläilijöitä Kinnarkumpuun odoteltaessa. Oli tullut aika todentaa kuvien antama mielikuva ja koeleipoa ensimmäinen resepti.

 No, miten sen nyt sanoisi. Lopputulos oli...oli...oli niiiin hyvää, ettei sanotuksi saa. Herkku upposi niin omille kuin vieraillekin ja ylistyssanoja kaikui salin seinillä. Vaikka sen verran täyteläistä ja tuhtia oli leipomus, että reseptin 12 hengen erästä riitti Kinnarkummussa ainakin tuplamäärälle.  Sunnuntaikahvitteluille kutsuttujen naapureidenkaan kanssa ei brownieta saatu kokonaan tuhottua, vaan herrasväki joutui venyttämään omaa nahkaansa vielä alkuviikollakin. Vähän lisää lenkkipoluilla sulatettavaa siis... ;)

Viime viikon perjantaina raskaan viikon päätteeksi tarttui leipurin käsi jälleen uuteen raamattuunsa ja rustasi tarvittavat ainekset ostoslistaan. Lauantain kunniaksi kokeiluun meni toinen resepti, maapähkinävoitäytebrowniet. Joo, lähes liian herkullisia olivat nämäkin (kuvassa)...

Jos olet suklaaherkkujen ystävä, käy äkkiä lehtihyllyllä hakemassa oma reseptivihkosi. Ja sellainen vinkki olisi antaa, että Kinnarkummussa pienennettiin reseptinmukaisia sokeri-, suklaa- ja voimääriä runsaastikin, mutta lopputulos oli silti (tai juuri siksi, miten sen sitten ottaakin) loistava.

Että semmoista. Makeaa viikon alkua! :)