Juttu on nyt niin, että Elna on väkertänyt lastenhuoneen mattoa jo varmaan vuoden. Eikä se ole vieläkään valmis...
Puolustukseksi pitää kerrata maton monet epäonniset vaiheet. Ensin oli kerä, koukku ja 20 vuotta virkkaamatta ollut nainen. Homma lähti liikkeelle hienosti, mutta kude loppui pian kesken. No sitä samaa mustan sävyähän ei sitten enää kaupasta saanutkaan, joten niinpä nainen osti toisenlaista kudetta ja tällä kertaa viisaana reilusti enemmän. Vanha matonalku jäi siis sivuun ja nainen aloitti koko homman uudelleen.
Mutta niinhän se kude loppui taaskin, kun amatööri ei osannut arvioida määrää oikein. Eipä hätää, ei muuta kun kauppaan uudelleen. Nyt samaa sävyä olisi saatavissa, mutta toimitusaika kesäkuukausina hidasta. Niin vaikeni koukku pariksi kuukaudeksi ja samalla vaikeni myös se suurin innostuksen ääni... Kinnarkummussa on riittänyt muutakin puuhaa ja matto ehti hautautua pölyyn ennen kuin nainen sai innon takaisin. Intoa riitti, kudetta riitti ja ahneus iski. "Jos vielä kerroksen tekisin." pohti nainen harvase ilta. Kun onhan se kivaa että lastenhuoneen lattialla saa istua reilusti matolla, vai mitä? Kun sitten vihdoin tyydytti maton koko naista, päätti hän lopetella virkkaamisen. Mutta arvaatkos jo kuinka kävi?
Aivan oikein, kudehan se meni ja loppui kesken!
Siispä sadannen kerran takaisin kauppaan etsimään epätoivoisena oikeansävyistä kudetta. Onnenkantamoinen oli, että samaa väriä oli, mutta kuinkas se paksuus sitten? No sepä ei ihan osunutkaan nappiin. Joten lopputulos on, että naisen täytyy ohentaa kudetta mattoon sopivaksi. Great! Siihen se into sitten taas lopahtikin...
Kuteen leikkausintoa odotellessa. Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!
