Päikkärit

 

Voin kertoo, että kyllä maistui herrasväelle tänään päikkärit! Koko poppoo oli ihan kanttuvei. Parempaa sunnuntain viettotapaa on juuri nyt vaikeeta keksiä.

 

Eilen hurviteltiin syysmarkkinoilla ja kyläiltiin Tampereella Pikkurusinan kummilassa. Markkinoiden paras anti tivolilaitteista huolimatta taisi olla erään innokkaan traktorimiehen koneostokset. Kyllä siinä hiljenee isompikin mies, kun pikkuisäntä esitelmöi uusista silmäteristään.

 

Taas päästiin tutustumaan upeaan, uutuuttaan hohtavaan taloon. Tällaiselle vanhan talon omistajalle, ikuisuusremppaa tekevälle, on piristävää (ja joskus vähän masentavaakin...) päästä ekskursiolle uusiin koteihin. Onneksi sen masennusosion sivuuttaa näiden ekskursiokohteiden asukkaat, joiden ystävällisyys ja ihana seura saa unohtamaan kaikki sadat omassa residenssissä rempallaan olevat asiat. Näin myös eilenkin. :)

 

 Tänään ehdittiin sieniretkelle eväsreppu mukana ja suursaalis kotiin kannettavana. Äidin mieltä lämmittää pikkupirpanoidelle tarttunut retkeilyinnostus. Matkaa taitettiin mättäältä toiselle suppilovahveron kiilto silmissä. Hirvikärpäsistä viis, pois alta risut ja männynkävyt! Auringon laskiessa lämpesi vielä rantasauna, mahdollisesti viimeisiä kertoja tänä vuonna.

 

Tällaisia viikonloppuja lisää, kiitos!

 

 

Verisesti loukattu

 

 

Olipa kerran pieni mies, joka sairautensa takia verikokeeseen joutui. Odotushuoneessa leikki vielä täysin tietämättömänä tulevasta. Todellisuus iski vastaan vasta näytteenottohuoneessa. Jo iski poikaan paniikki, kun kaksi vierasta tätiä kimpussa hääri. Ensin laitettiin puristus, sitten iskettiinkin jo neulalla ja veren valuminen oli viimeinen niitti. Voi sitä itkua ja huutoa (pikkusiskon myötäelo = kaksinkertainen itku), kun tuolla tavalla kiduttivat! Ei auttanut äidin syli, ei tarrat eikä edes suklaapatukka. Niin jäi traaginen muisto pienen miehen mieltä vaivaamaan.

 

Tänään koitti sitten päivä, jolloin oli taas aika palata samaan kauhujen laboratorioon. Äiti yritti valmistella tilannetta jo edellisenä iltana, mutta poika oli eri mieltä. "En mene lapolioon!" No aamulla sitten lähdön hetki kuitenkin koitti ja automatkalla mietittiin mieluista tarravaihtoehtoa. "Täähän sujuukin odotuksia paremmin", myhäili äiti mielessään. Taas oltiin odotushuoneessa lelujen kimpussa ja kaikki hyvin. Kunnes sitten...

 

Kaksinkertainen paniikki, nelinkertainen huuto ja itku (pikkusisko jälleen mukana), kaksinkertainen loukkaantuminen ryökäleäidille. Tätä kauheutta ei korvaa enää mikään. Poikaa on loukattu verisesti!Kuinkahan käy seuraavan lapoliokäynnin..?

 

Ja epäonnistuneen äidin fiiliksen kruunaa eräänä aamuna puettaessa samaisen ipanan suusta tullut kommentti: "Sisko joutuu kylmään maailmaan."

 

Että hyvää perjantaita vaan kaikille! :)

 

P.S. Ukin tuoma ihana marjakanerva!

 

 

 

 

 

 

Sieniä sateella

 

Viikonloppu on taas lusittu. Täynnä oli ohjelmaa, mutta paljon kivaa sellaista. Eikä edes kökkö keli sitä häirinnyt. Salissa oli lämmin tunnelma, pöydän ääressä jopa varsin tiivis. Nimpparikakun rippeitä riittää vielä tällekin illalle ja itse sankari sai paljon uutta touhuttavaa.

 

Tänään oli Elnan aika käydä haistelemassa uusia haasteita. Reissusta mukaan tarttui pieni kotiintuominen lapsia ilostuttamaan.

 

Puolukka ei ole koskaan ollut Elnan suosiossa. Pienenä tyttönä puolukkakiisselin sai nieltyä vain kermavaahdon kera ja silloinkin mieluummin kermavaahto puolukkakiisselillä kuin toisinpäin. Mutta kaikki muuttuu ja niin myös makuaisti. Nykyisin puolukoita voi laittaa suuhun jo ihan sellaisenaankin ja varsinkin leivonnaisissa marja on jo varsin ok. Miehen poimimat marjat keitettiin vispipuuroksi uusimmalla kirppislöydöllä. Emalipinta oli lähes naarmuton ja mustahan se taas veti puoleensa!

 

Nyt on taas aika kääntää pienen mustan kirjan sivua ja aloittaa uusi tukkimiehen kirjanpito. Syksyn ensimmäisen kutsumattoman vieraan tie päättyi roskiskaappiin. Mies näytti vieraalle ovea ja Elna välttyi (jälleen kerran) näppärin virittelyltä.

 

Hyppy

Ei ole herrasväen sivut koskaan supernopeasti päivittyneet, mutta nyt on postaustahti todellakin hidastunut. Ei siksi, etteikö olisi tarinoita, vaan siksi, ettei ehdi kuvata kuin iltahämärissä ja kuvat ovat sen mukaisia. Ei tietoakaan ihanan valoisista ja puhtaan raikkaista otoksista. Valon vähyyden lisäksi myös keskeneräinen koti aiheuttaa harmaita hiuksia. Esteetikon silmää miellyttäviä kuvauspaikkoja on rajallisesti, sillä kuvissa ei ole kiva katsella keskeneräisiä seiniä, maalaamattomia ikkunanpieliä, laatoittamattomia lattioita tai listoittamattomia ovia - vaikka ne tämän herrasväen arkipäivää ovatkin. Tai jospa pitäisikin kuvata koko talon keskeneräiset ja repsottavat kohdat ja toteuttaa juttusarja Kinnarkummun arkirealismista. Mitä mieltä ootte? Joka tapauksessa, postauksia tulee sitä mukaa kun ehdin kuvata. Toivottavasti jokainen saa hitaudesta huolimatta jotakin täällä piipahtaessaan.

Tällä kertaa kuvissa usin kirppislöytö, vanha puulaatikko. Kyljessä lukee Loimaa. Sattuisko kellään olemaan tietoa alkuperästä? Nuo kokislasit löytyivät Kinnarkummun omasta aarreaitasta ja päätyvät mitä luultavimmin uuden keittiön rekvisiitaksi sitten joskus.

 

Syksyn ihana puoli on sieniretket. Lauantaina pakattiin eväät reppuun ja suunnattiin lähimetsän tutuille apajille. Saalis oli odotetun runsas ja eväsleivät tekivät kauppansa. Tästä innostuneena kokosimme sunnuntaina isomman komppanian ja lähes koko kylän väki suuntasi kanttarellin kuvat silmissä metsään. Pienimpien osasto yllätti tarmokkaalla vaelluksellaan mättäältä toiselle ja alta aikayksikön oli purkit ja pussukat jälleen täynnä herkkuja. 

 

Lapset järjestävät vanhemmilleen aika-ajoin haasteita. Elna sai sellaisen toissailtana, kun pieni mies marssi hyppyaikeissa määrätietoisesti rantasaunalta laiturille. Ei auttanut äidin manipulaatio ja hartaat toiveet, vaan hyppäämään oli päästävä. Mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi, joten sinne se Elnakin joutui kahlaamaan hyytävän kylmään veteen hyppäävää palleroistaan vastaanottamaan.

 

 

 

 

 

 

Ei tunnu missään

 

 

Nyt on ekat marmeladit purkeissa ja useampi kilo luumuja vielä puissa, joten kaipa sitä pitää hillotehdas pystyttää... Myös etikettilinjasto on jo suunnitteilla, mutta first things first.

 

Ja sitten taas vaihteeksi asiaa remontista. Se ihanuus kun jatkaa omaa elämäänsä taustalla kaiken aikaa. Vanhan talon remontissa saattaa tulla vastaan asioita, jotka eivät ole välttämättä enää nykysäännösten mukaisia. Sellaista pelättiin Kinnarkummun löylyhuoneessa ja niinpä paikalle kutsuttiin palotarkastaja maallikoita konsultoimaan. Kiuas on nököttänyt puoli vuosisataa ulkoseinän vieressä ikkunarivistön alla. Uutta kiuasta sovitettaessa oli syytä tarkistaa turvaetäisyydet ja tiedustella ammattilaisen mielipidettä ikkunoiden hyväksyttävyydestä. Niin oli virkamies myötämielinen ja herrasväki saa jatkossakin löylytellessä maisemia katsella.

Sauna on päällystetty "folioilla" ja muut osat koolattu, villoitettu ja levytetty. Tänään lähti khh:n ulko-ovi ja uusi saadaan paikoilleen ehkä huomenna. Joskus ennen tämä ulko-ovettomuus olisi saattanut aiheuttaa enemmänkin päänvaivaa, muttei enää. Kinnarkummussa on ehditty elää pari viikkoa ilman kattoa ja muutama vuorokausi ilman ulkoseinää, joten yhden oven puuttuminen ei tunnu missään. Paitsi ehkä varpaissa, mut onneks on villasukat keksitty!

 

 

Viinirypälemehu

 

 

Eilinen omena-rypälemehukeitos olikin aikaa vievää puuhaa. Kello ohitti jo puolta yötä kun Elna viimein kyllästyi odottamaan omenoiden mehustumista. Lajike ei ollut paras mahdollinen, joten mehua ei tullut kovinkaan paljoa. Sen sijaan rypäleet osoittautuivat sen verran maukkaaksi mehuainekseksi, että tänään on keitetty pelkkää rypälemehua. 

 

 

Iltapäivän puhteena tyhjennettiin viiniköynnös hedelmistä ja tulos yllätti itse poimijatkin. Tästä määrästä saatiin lopulta pari pullollista mehua kellariin vietäväksi. Nyt hellalla kiehuu vielä ensimmäinen testierä luumumarmeladia. Tuoksu on ainakin houkutteleva, toivottavasti myös itse tuotos... Resepti on lainattu Villa Ainala Cuisinelta. Vierailin kyseisellä sivustolla ensimmäistä, mutta voin sanoa jo heti, etten ollenkaan viimeistä kertaa. Maukkailta kuulostavia reseptejä, nam!

Sadonkorjuu

 

Omenamehu porisee hellalla. Kokeeksi laitoin omenoiden sekaan viinirypäleitä, kun niitä on kasvihuoneessa enemmän kuin jaksetaan syödä. Saas nähdä miltä maistuu. Viiniköynnöshän tuli tälle herrasväelle talon mukana ja on osoittautunut herkulliseksi lisäksi tavallisempien viljelykasvien rinnalle. Mitään ei kyllä sen hyvästä hoidosta tiedetä. Ensimmäisenä talvena koko köynnös jäi suojaamatta, mutta sitkeästi se siitä huolimatta heräsi keväällä talviuniltaan. Ennen tulevaa talvea olisi kai parasta opiskella kasviparan hoito-ohjeita, jottei vain pakkasukko tätä herkkua meiltä veisi.

 

Elna tykkää kovasti puutarhassa touhuamisesta. Siinä unohtuu hyvinkin nopeasti muut murheet ja tekemisen jälkeä voi sitten jälkeenpäin ihailla. Ylimääräisen ajan tämä rouva käyttäisi mieluusti kuokkien, istuttaen ja leikaten. Mutta totuuden nimissä on paljastettava, että kaikkein mukavinta on kuitenkin sadonkorjuu. On hieno tunne huomata, miten korit täyttyvät puutarhan antimista. Ahneko olen, kun kerääminen saa ajoittain pakkomielteisiä piirteitä, eikä poimimista malttaisi ollenkaan lopettaa. Tänään kävi juuri näin. Luumupuut notkuvat hedelmistä ja Elnan oli pakko kerätä korillinen täyteen. Eihän niitä voi sinne mätänemään jättää! Huomenna testataan marmeladin valmistusta ja jos on onnistunutta niin sitten perustetaan pienimuotoinen tehdas. Niin paljon luumuja nimittäin Kinnarkummun puutarhassa parhaillaan on.

 

Eilen vierailtiin serkkulassa ja karhuherran luona. Kivaa oli!

 

 

Pipo ja kumpparit

 

 

Syksy yllättää Elnan joka vuosi iloisemmin ja pirteämmin. Huomaamattaan on kyseinen vuodenaika kivunnut allekirjoittaneen suosikiksi, jopa kesän ohi. Kaikille ihmettelijöille tiedoksi ja täsmennykseksi, että Elnan syksyyn lasketaan syyskuu sekä loka- ja marraskuu vain, mikäli keli on kuiva ja kirpsakka. Ne kaikki loskakurarapaliukkaat suljetaan automaattisesti pois ja siirretään sinne huonon talven puolelle. Syksy siis päättyy juuri samana hetkenä kun sade vihmoo vaakatasossa toista viikkoa ja kun Karvapalleron pesemiseen ja kuivaamiseen kuluu jokaisen lenkin jälkeen enemmän aikaa kun itse lenkkiin.

 

On vaikea keksiä hienompaa aamun aloitusta kuin käppäily Karvapallero kaverina pitkin peltotietä kostean heinän ja viljan tuoksua nuuhkien. Aurinko nousee jo hitaammin, mutta jaksaa silti vielä poskenpäitä hennosti lämmittää. Omenapuun oksalta voi kaapata mukaan pari punaista makupalaa matkaevääksi ja ennen kotiovea piipahtaa vielä kasvihuoneelle viinirypäleillä herkuttelemaan. Elnan lempiasusteet, pipo ja kumpparit, sopivat juuri näihin hetkiin - villasukilla höystettynä tietenkin.

Hepreaa

 

 

 

Terveisiä etelästä! Nimittäin Kinnarkummun eteläpäästä. Kylppäriosastolla on alkanut vihdoin tapahtua ja herrasväen on tietysti hengailtava tapahtumien ytimessä. Joskus vastahakoisesti omantunnon pakottamana, mutta yleisesti ottaen vapaasta tahdosta edistää projektia. Miten hyvänsä, aina kuitenkin sama jyskytys takaraivossa: Miten kivaa sitten onkaan, kun tämä on valmis!

 

Vanha sauna, kylppäri, komero ja käytävä purettiin katosta lattiaan. Purkutöiden jälkeen näytti tältä. Nyt olo ei ole enää ollenkaan lohduton. Uudet väliseinät ovat paikoillaan, ja tila alkaa hahmottua uuteen muotoonsa.

 

Vanhan talon remontissa on Elnaa alusta asti ahdistanut yksi asia: tilojen sijoittelu. Kuuskytluvulla  on kodin painopisteet kohdistettu monessa mielessä täysin erilaisiin asioihin kuin nykypäivänä. Isovanhempien ajatukset suuresta salista ja ylimääräisistä huoneista ovat Elnalle täyttä hepreaa. Sen sijaan tämä emäntä arvostaa yli kaiken toimivia ja tilavia kodinhoito-, pyykkihuolto- ja säilytystiloja. No, Kinnarkummun neliöt ei ihan asetu oikeille kohdilleen näiden haaveiden kanssa, koska koko talon huonejärjestystä ei tämä herrasväki ollut valmis muuttamaan. Siispä kodinhoitohuone, suihku ja sauna suunniteltiin uudella tavalla vanhaan tilaan. Elna tinki kodinhoitohuoneen neliöistä ja suunnitteli säilytystilaa ym. toisaalle. Tämän suunnitelman lopullinen onnistuminen ratkeaa vasta vuosien päästä, vasta kun yläkertakin on käytössä. Siihen asti täällä mitä todennäköisimmin jatkuu sama hallitsematon kaaos kuin tähänkin asti...

 

 

Pölyä aivoissa

 

 

Kinnarkummun väkeä kuluneella viikolla kiusannut tauti on vienyt ajan ja ajatukset niin, ettei ole emäntä muistanut edes uutta salia kuvata. Mutta siis, sali on valmis ja kalusteet suurin piirtein paikoillaan. Pieni takaisku koettiin, kun kalustuksen aikana seiniä tiiratessa löytyi jokunen vieläkin korjausta kaipaava kohta. Lohdutuksen sanoja on sukulaisilta kuultu, mutta ei tämä herrasväki pysty seinien sisällä elämään, ellei niitä vielä hieman viilata.

 

Kesä on loppu ja huomenna alkaa syysarki myös Elnalla ja Rusinakaksikolla. Jottei elämä pääse tyksistymään, aikoo Elna sivistää itseään uuden kielen parissa. Katsotaan, mahtuuko tähän päähän mitään remonttipölyn lisäksi...

 

Pölystä puheen ollen. Erään pikkupojan aikoinaan omalle äidilleen ostama joululahjakirja sai kuuleman mukaan ristiriitaisen vastaanoton. Miltä teistä tuntuisi löytää lahjakääröjen kätköistä teos Pölyä aivoissa?